Jääkausi avattu!

"KYLLÄ LÄHTEE!"

Tänään avattiin jäälenkkeilykausi. Järvellä on niin vähän lunta, että siellä pääsee potkuttelemaan minne vain, eikä lenkit ole riippuvaisia kelkanjäljistä. Yleensä kyllä kuljen rantoja myöten - onpahan koirille haisteltavaa ja myyriä "metsästettäviksi" peltojen reunoilla. Tästä alkaa se ihana rennon lenkkeilyn kausi, kun ei tarvitse itse kulkea silmät selässäkin muiden kulkijoiden tai autojen varalta.

Viime viikolla jatkoin meidän pakkastreenien tuotosta, lelujen keruuta koppaan. Jutia ei ole treenattu välissä "salaa" vaan kaikki treeni on näissä videoissa. Tänne esille ne laitan lähinnä sen takia, että muutaman vuoden kuluttua on mukava itsekin katsoa, että mitä kaikkea sitä on tullutkaan tuuskattua :) Tuo ensimmäinen video on melko pitkä ja tylsä; vähän on homma hakusalla aluksi yli viikon tauon takia ja sitten on muutakin häröilyä, Aki kävelee, höpöttää, kamera kaatuu, Ippe vollottaa portin takana ja häiritsee Jutin keskittymistä... 

Vähän turhan nopeasti ja  aivan liian pitkään etenen treenin vähyyteen nähden, mutta näiden harjoitteluiden tavoitteena on lähinnä väsyttää tuo koira aivotyöllä niin siksi vaadin ja vaikeutan kohtuullisen nopeassa tahdissa hommaa. Jutista näkee välillä turhautumisen merkkejä, mutta ei se tälläisessa hömppäharjoituksessa haittaa, tuleepahan testattua, että lakkaako se tekemästä vai jaksaako jatkaa yrittämistä. Tämä menee taas siihen kategoriaan, että "tee kuten minä sanon, älä niinkuin minä teen": paasaan aina kaikille treenien lyhyydessä ja siitä, että koira jaksaa vielä hyvin. Mutta tässä kun tuntee tuon omansa sen verran, että näkee milloin sitä viitsii vielä "hiillostaa", ettei homma mene pilalle. Tottiksessa sitten taas olen aivan ylivarovainen väsyttämästä liikaa, siinäkin olisi ehkä tapojen muuttamisen aika -ainakin joiltain osin...

Toisella videolla sitten näätte, että pienen tauon aikana junnulla syttyy lamppu päähän ja homma alkaa sujua :) Harmiksi vain video katkeaa keskenkaiken, mistä lie syystä. Juti toimi niin hyvin, että tämä treeni ei kuitenkaan mahdottoman kauaa kestänyt, ettei olisi tullut väsymyksen takia enää takapakkia.

Pakkaspäivän sisätreenejä

Mittari näyttää -24 astetta, joten liikoja lenkkeilyintoja ei ollut kellään -paitsi tietenkin Jutilla. Moona taas ei tahdo tareta toppatakillakaan, tassuthan ne jäätyy ensimmäisenä ja siihen ei tässä tapauksessa montaa minuuttia tarvita :D Kilometrin verran käytiin muodon vuoksi köpöttämässä ja muu ulkoilu menikin puita kantaessa pannuhuoneeseen. Kottikärrytolkulla saa näillä keleillä syytää puita pesään jos meinaa, että suihkuvesi riittää ja mökissäkin pysyisi lämpö yli 20 asteen.

Illan ratoksi otin koirille pienet aivojumpat. Moona on niin etevä, että sille ei paljoa haastetta ollut, mutta Juti opetteli ensimmäistä kertaa lelujen keräystä koppaan, joten sille saatiin hyvää pähkäiltävää :) Otin videolle molempien harjoittelut, Juti ensin, välissä Moona ja sitten vielä junnulle toisto. Yhdessä videossa myös pieni photobomb Leevi...

Juti ei osannut valmiiksi mitään muuta, kuin kosketusalustan. Sillä hain ensin korin pohjan kosketuksen ja aika pian alustan saikin ottaa pois. Aluksi riittää, että Juti vain koskee korin pohjaa, teen siitä "merkityksellisen" sille ja se oppii kohdentamaan sinne pohjalle. Juti toimi niin hyvin, että saatiin jo vähän leluakin mukaan. Se alkoi jo vähän turhautuakin, kun ensin pelkästään yhtä ja samaa jankattiin.

Alkuun lelun pudotus 'irti'-käskyllä, jotta ymmärtää jutun juonen. Melkein heti jätin sen kuitenkin pois, ettei jää käskyyn liiaksi kiinni. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaanhan näin nopeasti ei kannata edetä, mutta minkäs teet, kun oli etevä oppilas ;) Vielä lelunkin kanssa kuitenkin vahvistelin pohjaa.

Pohjan vahvistamisen saa kyllä aika pian jättää pois, koska Moonalle oon aikoinaan onnistunut rakentamaan sellaisen käytösmallin, että se tahtoo jäädä kiinni jo korissa oleviin leluihin -videolta sitä näkyykin ja joudun välillä puuttumaan. Videolla aivan turhaan vahvistelenkin Moonalle pohjakosketusta, kun se todennäköisesti vain pahentaa tilannetta. Puolihuolimattomasti sitä tuli silti palkkailtua, kun tätä hommaa ei ole tehty pitkiin aikoihin -se kuuluisa varmuuden vuoksi vahvisteita... phah :)

Toisella videolle Jutille kertauskosketuksia ja sitten taas lelu. Maltilla junnu häärää ja tekee, vaikkei ihan täysin vielä älyä <3 Loppua kohden pystyn jo siirtämään lelun aavistuksen korin ulkopuolelle ja Juti siirtää päätään sen verran, että osuu koriin.

Mummulla kierrosmittari helähtää heti punaiselle, kun kuulee käskyn :D

Lisäksi hömpöteltiin vähän kiertämistä, kaukokäskyjä sekä tuikitärkeää nojatuoliin "lähettämistä". Kyllähän nyt joka mustin pitää 'tuoli'-käsky osata...

Pintoja ja lenkkeilyä

Akin mummun seinältä löytyi tälläinen aarre. Kivistön piha, silloin kun tilalla vielä oli lehmiä ja lampaita. Tästä haaveilen valokuvatapettia tai ainakin suurta canvastaulua.

Kodinhoitohuoneesta tuli aika villi kortti :) En halunnut valkoisia ovia, koska koirat kuivattelevat kodarin puolella -käytännössä siis ravistelevat minkä ehtivät. Puukuvioisista en löytänyt yhtäkään mieleistä kuosia, jota olisin halunnut katsoa läpi kodinhoitohuoneen. Ja sitten taas eriväriset ylä- ja alakaapit ei sopineet silmään myöskään.

Noita tammivetimiä olin ihastellut jo pidemmän aikaa, mutta en uskonut niitä laittavani mihinkään. Mutta kun päädyttiin mustaan ovimalliin niin siinä ei enää tarvinnut miettiä, että mikä vedin valitaan 8) Tammen värisen tason halusin, mutta juuri tuota sävyä en ollut edes ajatellut -minusta se oli liian keltainen. Mutta, kun tuo sävy se on pari tuolle vetimelle, niin sillä sitten mennään. Pääasia, että taso ja vetimet rimmaavat keskenään :)

Kodariin ja pesuhuoneeseen tulee näistä tuo tummempi laatta. Josko toimisi paremmin, mitä teknisessä tilassa oleva tasaisen harmaa laatta, joka on kieltämättä melkoisen näköinen heti, kun joku siellä käy pölyiset kengät jalassa pyörähtämässä...

Alkutalven liukkaiden ja muiden kiireiden takia koirat on päässet aika hävyttömän vähän lenkille. Moona varmasti on ollut ihan tyytyväinen, mutta Jutille nuo kävellen tehdyt lenkit ei tunnu missään, vaikka irrallaan saa koko lenkin ollakin. Nyt viimein kelkka- ja hiihtokelit on kuitenkin koittaneet niin junnu pääsee sopivan nopeatempoisille reissuille :)

Juti ei ole mikään luontainen vetokoira, beussiksi varmasti aika rauhallinenkin. Tämä oli neljäs vetoreissu tälle talvelle ja reilu kilsan se vetää kerrallaan. Tällä reissulla otti pari laukkapätkääkin ja vastaa kehuihin kovempaa vetämällä, joten homma alkaa sujua :) Vetomatkat olen pitänyt tarkoituksella lyhyenä, että homma pysyy mielekkäänä näin alkukaudesta. Loppulenkin 6km kasvatettiin sitten emännän kuntoa, kun räkä poskella potkuttelin tuon perässä :D Kunto koirallakaan ei varmaan vielä ole erityisen hyvä, johtuen näistä reippaiden lenkkien vähyydestä... Kesällä kyllä pyöräiltiin 10km lenkkejä, mutta onhan niistä jo aikaa. Järvelle pääsyä odotan, saa emäntäkin sukset alleen ja menoksi! 

Vuodenajat

Toim. huom: Tunnisteita luodessa tämä vanha päivitys pöläytti itsensä jostain syystä tähän etusivulle. Noh, komeita kuvia, kelpaahan niitä katsella...

Tänä vuonna otettuja kuvia selaillessa löytyi yllättävän hyvin tästä meidän tontilta samasta paikasta otettuja kuvia, mutta eri vuodenaikaan. Alin talvikuva on otettu alkuvuodesta, ei täällä sentään noin paljon vielä ole lunta. Silloin alkuvuonna muuten vain lenkitettiin koiria näillä pelloilla, eikä osattu kuvitellakaan, että ne samat tilukset olisi puolen vuoden päästä meidän :)

Näitä kolmea katsoessa tulee kyllä kesää ikävä!

Anoppilassa oli tälläinen aarre, joka löysi tiensä meidän olohuoneen seinälle. Harmi, kun tuosta kuvasta ei löydy vuosilukua. Ihan hetkeen tuota kuvaa ei kuitenkaan ole otettu, sillä navetan lisäsiipi ja sen vieressä oleva punainen latokin ovat vielä pystyssä ja navetan ovellekin menee tiuhaan käytetty polku. Samoin perunaa ja heinää ei ole tällä tilalla hetkeen viljelty... Navetan lisäsiivestä ei ole tänä päivänä tietoakaan ja sen vieressä olevan ladon jäänteitä siivottiin täällä tontilla ensimmäisenä. Niitä jälkiä näkyykin tuossa ensimmäisessä kesä-kuvassa.

Ilmakuvia raksalta

Viime viikolla saatiin kokeilla kopterikameran avulla, että miltä ne tilukset näyttää ylhäältä käsin:

Alalaidassa nykyinen punainen tupamme ja sen vierellä navetta, joka näyttää tässä kuvassa hullunkurisen pieneltä. Todellisuudessa se on iso rakennus. Navetan päädyssä autokatos, joka avattiin jo viime syksynä. Sen verran hienoiksi ollaan opittu, että autojen laseja ei aamuisin rapata ;)

Oikealla lähin naapuri, joka on ainoa vähän kiusallisen lähellä oleva talo. Siellä pellonreunassa kasvaa jo pensasaita ja muutakin istutusta on tarkoitus laittaa, jotta saadaan se kuuluisa oma rauha tuollekin puolelle pihaa. Sitten onkin nuo ihanat ihanat pellot, joita pitkin pääsee kilometritolkulla niin kauas kuin huvittaa tarpoa. Ja talvella jäätä pitkin <3

Vasemmassa ylälaidassa näkyy pihatie, joka kokonaisuudessaan on n.200m pitkä. Eipähän urki uteliaat lenkkeilijät tien varresta turhia ;P Tuo tyhjyyten johtava tienpätkä on meidän maita, mutta alapeltojen omistaja teki sen omaa kulkuaan varten. Jotkut luulivat alkuun, että meidän talo tulee tuonne tien päähän. Minusta se kuitenkin oli itsestään selvää, että tie uudelle talolle kulkee vanhan pihan läpi, jotta pihapiiristä saadaan tarpeeksi yhtenäinen.

Punaisen tupamme takana on vanha pelto, jonne haaveena hankkia kesälampaita. Myös uuden talon alapuolella on kohtuullisen kokoinen peltopläntti, jonka siistimisen lampiset voisivat hoitaa. Vanhan pellon takana on n.puoli hehtaaria metsää, jonne aitauksen voisi periaatteessa laajentaa. Joskus oon kuullut, että lampaat on huonojalkaisia, että niitä ei saisi juoksuttaa - miten lie on tuommoisen monttuisen metsäpohjan laita, onko se hyväksi vai huonoksi niiden kintuille? Tarvinee selvitellä asiaa... ja paremmin tietävät saa vinkata neuvoja! Kanalaa myös haaveilen tuon vanhan mökin saunaan, mutta katsotaan nyt mitkä näistä kotkotuksista toteutuu ja mitkä ei... :D

Tämä talon takaosa tuottaa pihasuunnitelmien osalta semmoisia hankaluuksia, jotta mihin kohtaan ja miten rajataan nurmialue järkevästi. Piha on niin valtava, etten haluaisi ihan mahdottomasti sitä nurmikonleikkuutyötä, joten välttelen sellaisten isojen aakeiden jalkapallokenttien muodostamista. Mikäli keksin jonkin järkevän keinon niin nurmialue ei todennäköisesti tule ulottumaan tuonne vasemmalla olevalle rajalle asti, vaan yritän katkaista sen tuon kivikasan ja autotallin kanssa samaan linjaan. Suunnitelmissa tiheitä havuistutuksia, parilatoa, heinäseiväsaitaa ja järven puolelle jotain porakivipengerrystä tms... Aika näyttää mitkä toteutuu ja miten :)

Metsometsällä

Pari viikkoa sitten päästiin sunnuntaiaamun ratoksi tositoimiin. Pojilla oli mennyt ammuttu metso hukkaan ja 1.5 tunnin hakemisen jälkeen siitä ei oltu löydetty muutakuin verinen läikkä ja läjä höyheniä. 

Lähdettiin koirien kanssa kokeilemaan ja varoittelin kyllä, että toimintavarmuutta en arvaa antaa, sillä pk-puolellehan nuo on molemmat opetettu, eli ihmisen hajua jäljittämään. Ja sitä hajuahan riitti, kun siellä oli tallottu ees taas pitkin metsiä. Moona on jonkin verran ollut lintujen kanssa tekemisissä, mutta varsinaista riistaviettiä sillä ei juurikaan ole.

Suuret metsästäjät matkalla kohteeseen. Mukana ei ole naamioitumisheiniä vaan emännän rescue-perennat :)

Verijäljille kun päästiin niin minä en ehtinyt muutakuin vähän Jutille verta näyttää niin Moona oli jo ampaissut liikkeelle. Nokka ylhäällä lähes suoraa juoksua 50 metrin päähän ja sinne se pysähtyi. Näin koirasta pelkän selkälinjan, mutta arvasin, että johonkin notkelmaanhan se lintu hakeutuu, eikä se Moona nyt turhaan siellä paikallaan seisoskelisi pää alhaalla. Siellä se piteli elävää metsoa pyrstön tyvestä kiinni :D Onneksi ei ollut pahapäinen lintu, että olisi alkanut nokkimaan... Juoksujalkaa me ihmisväki koitettiin päästä lähemmäs ja matkalta huusin irroituskäskyn (pelkäsin, että se puree lihat pilalle tai syö koko linnun :D ) ja lintu lehahti reilun 10m vielä eteenpäin, josta pojat sitten ottivat sen kiinni.

Ei ole mikään turha kampe tuo Ippe -puolieläköitynyt sohvaperuna <3

Sisustusjuttuja

Nyt kerrankin on sellainen vaihe, että tekee mieli raapustaa tänne bloginkin puolelle jotain kuulumisia. Lähinnä se kuitenkin koskee tätä päätään nostelevaa sisustusintoilua, josta tekee mieli höyrytä. Tarttee varmaan vaihtaa blogin esittelyä hiukan, jos nyt innostun enemmänkin tänne päivittämään näitä sisustukseen liittyviä suunnitelmia. Mukava niitäkin lukea sitten vuosien päästä ja katsoa, mitkä jutut lopen toteutui :)

Mulla on vielä reilusti aikaa miettiä näitä hommia, sillä väliseinätkään ei ole vielä pystyssä. Vaan parempi kai se on olla ajoissa liikkeellä, mitä sitten viime tinkaan hädässä päättää kaikki jutut.

Takka-leivinuuni on tehty ja siitä tulikin HIENO! Kaikki kunnia Tulisijamestareille hyvästä työstä. Tyytyväinen saa myös olla omaan inspiraatioon laattavalinnassa, tuo Treverkhomen saarni-laatta, kun iski silmään niin ei paljon muuta tarvinnut enää miettiä :) Leivinuuni on siis tuolla keittiön puolella, siinä on vain perus valkoinen pinta. Sille puolelle ei mieleen tullut mitään tehostetta tms, niin jätin sen mieluummin neutraalin näköiseksi, kuin että olisin alkanut vängällä siihen keksimään mitään.

Keittiö on suunniteltu ja toivottavasti siihen ei enää muutoksia tule. Lue; että alkaisin hätäpäissäni muka mieltä muuttamaan... Ovimalleja nääs on jo veivattu vähän eessuntaassun.

Tänään pyysin suunnittelijaa piirtämään kuvia wc:n, kodarin ja makuuhuoneiden kaapeista. Vessan ja kodarin kalusteiden värimaailmassa onkin vähän miettimistä... Kodarihan meillä tulee olemaan sellainen sikaosasto, -koiraportilla varustettu huone, jossa karvakansa kuivattelee lenkin jälkeen ja pudottelee enimmät kurat sun muut sinne lattialle. Ravisteluja ajatellen jokin kirjava/ tummempisävyinen ovimalli alaosaan ei ehkä olis hullumpi... En vaan tässä vaiheessa oikein ajatuksissa osaa nähdä siellä semmoista. Tekniseen tilaan ostin jo lattialaatat (se tehdään ensi viikolla valmiiksi, jotta koneet saadaan kytkettyä) ja sitä samaa laattaa oli tarkoitus tulla myös kodariin. MUTTA, pikaisten kura-, hiekka,- ja pölytestien perusteella siinä näkyy kyseiset karvakansalaisten suosimat "ainekset" aivan liian hyvin. Mietinnässä nyt onkin kirjavampi Valsersteinin laattamalli. Pienikin kuviointi laatassa tekee paljon sille, että lika ei siinä niin selkeästi näy.

Teknisen tilan mukavan halpa Pallas-laatta. Ehkä tätä kuitenkin pesuhuoneeseen tulee, siellä se on sen verran helpompi suihkuttaa puhtaaksi, eikä muutenkaan ole niin herkästi kaikkien katseiden alla.

Tämä Valsersteinin laatta harkinnassa...

Ja nyt, kun laatoista puhutaan niin tässä uusin villitys- tuo valkoinen tehosteseinä 8) Meillä ei suihkun sijoittelu ole sellainen, että tätä sinne kannattaisi laittaa, mutta mielikuvissa siintää vessan takaseinä... 

Syyshommia

Käytiin tänään Sarin kanssa päättämässä jälkikausi. Onhan tässä kelejä vielä vaikka kuinka, mutta jos otetaan huomioon minun treenitahti, niin elettäis jo pitkällä talvessa ennenkuin seuraavan jäljen aika olis :D Jutilla on hyvät ainekset jäljestämiseen, mutta tässä vaiheessa oma motivaatio on niin paljon muissa hommissa, etten ole jaksanut panostaa tähän lajiin. Hyvien aineksien ansiosta se kyllä hanskaa sen jäljen sitten ensi kesänäkin... ;)

Tänä kautena ajoin keväällä kolme jälkeä pellolle ja painiskelin samalla erillisenä treeninä esineilmaisu-ongelman kanssa. Heinäkuussa jälkileirillä 2 jälkeä metsään (Jutin ensimmäiset) ja siellä samalla leirillä heitettiin esineongelma huitsin hiiteen, eikä sitä sen koommin ole tarvinnut murehtia :) Elokuussa ajoimme yhden metsäjäljen ja nyt lokakuussa toisen.

Heinäkuun leirillä laitettiin esineet suoraan metsään murehtimatta niitä sen kummemmin. Olin siis taistellut ilmaisun kanssa omana treeninään nurmikolla/pellolla ja kuvitellut, ettei niitä ikinä voisi metsään siirtää, ennenkuin ilmaisu on täydellinen näissä oloissa. Kouluttajan arvion mukaisesti Juti toimi metsästä löytyvien keppien kanssa niin hyvin, että ollaan jätetty jatkuvat makupalat jäljeltä pois (satunnaisia vahvisteita lukuunottamatta) ja keskitetty palkkaus keppien ympärille, joita jäljellä on aina 5-6 kpl. Joten vaikka treenikerrat on jääneet vähiin, niin edistys on silti ollut niin huimaa, että ei voi olla kuin tyytyväinen :)

Heinäkuun leirillä löydettiin myös tottikseen uusi vaihde silmään. Vietti ja koira pysyy kasassa huomattavasti paremmin tällä keinolla. Pikkuhiljaa näissäkin hommissa edetään. Uusimpana tuulena saatiin Outilta hyvä ohje eteenmenon maahanmenoon, ja tämä kikka tuntuu heti suoraan siltä, että "juu, tämähän toimii". Ja silloinhan se toimii, jos se omassa päässä vaikuttaa siltä :) Motivaatio kuitenkin on oikeilla urilla, parin tyttökoiran kanssa pystytään aika huoletta treenaamaan irrallaan, eikä karkaamisen merkkejä näy. Uroksia meidän porukassa on yksi ainoa, mutta ei se nyt suurempaa numeroa siitäkään tee. Minä itse ehkä teen ja varon visusti, ettei pääse tilannetta, että se karkaisi sinne kukkoilemaan, siispä Juti tässä treeniseurassa on ollut vielä kiinni. Ongelma on varmasti isompi omistajan, mitä koiran päässä.

Heinäkuussa Ipsulle tuli vähän kränää bernhardilaisnartun kanssa ja kolmeen reikää saatiin selkään. Muutama päivä meni pyjama päällä, mutta Ipsu itse ei tilannetta sen kummempana pitänyt, taisi tuumata vain, että "Näkisittepä sen toisen" :)

Rajavartiolaitos työssään.

Talo on tästä edennyt jo vaikka kuinka. Josko joku päivä saisi otettua tuoreempia kuvia.

Yritin kuvata Jutia komean vaahteran alla. Yritykseksi jäi, mm. photobomb Ippe iski :D

"Tätä mieltä oon tästä sun heiluttelulehdykästäs kuule..."

Ipsun tyylinäyte vaahteranlehden syönnistä.

Alla hupaisa kuvasarja, kun Ipsu tuli mun selän taakse liehistelemään keppi suussa ja Jutilla meinasi palaa käpy :D

"MAAHAN!"
"Ai niiin, JOOJOOO, tartte heti hiiltyä... Vähän vaan katsoin sinne..."

Tomeran Jippii MH-kuvaus 4.9.2016

HOX! HOX!
Mikäli videoiden suorat linkit eivät toimi, tämän linkin kautta pääset suoraan albumiin, josta videot pitäisi näkyä. Ilmoitathan mikäli on ongelmaa :)

Albumi Jutin MH-kuvaus 4.9.2016

Juti kävi sunnuntaina huvittelemassa MH-testissä. Kukkopoika oli kuin kotonaan, eikä sitä juurikaan saatu hetkautettua. Mitä nyt vähän tuppasi turhauttamaan, kun ne perhanan emännät leikki ja loikki miten sattuun... :)

Kontakti, tervehtiminen: Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen.
Kontakti, yhteistyö: Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta.
Kontakti, käsittely: Hyväksyy ja ottaa kontaktia.

Koira huomasi heti, että nyt ei muuten emäntä pidä mitään linjaa tähän hommaan ja sehän käyttää tilanteen heti hyödykseen loikkimalla testaajan kimpussa. Jossain vaiheessa kysyinkin, että puutunko siihen, mutta vastauksena oli: että "Ole vaan siinä, koira tässä juuri ilmentää sitä luonnettaan" Ilmentää tosiaan, sikamies... :D

Video, kontakti & leikki1.

Leikki 1, leikkihalu: Leikkii -aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
Leikki 1. tarttuminen: Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista.
Leikki 1, puruote ja taisteluhalu: Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/ Korjailee otetta.

Ei pahemmin lisäiltävää, videoltahan se näkyy.

Takaa-ajo 1: ei aloita
Takaa-ajo 2: ei aloita
Tarttuminen 1. ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään
Tarttuminen 2.: ei kiinnostu saaliista /ei juokse perään

Ei tullut yllätyksenä, ettei lähtenyt liikkeelle. Tuomari sanoikin, että jää pyytämään minulta lupaa lähteä.

Video, takaa-ajo1.
Video, takaa-ajo2.

Aktiviteettitaso: Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja.

Ei mitään nähtävää. Kolmannen minuutin aikana pistää maaten ja Sari lopettaa jo kuvaamisen, kun ei selvästikään ole odotettavissa toimintaa. En näköjään ollut sitä ladannut muiden mukana nettiin, laitan jahka joudan, jos joku sen välttämättä haluaa nähdä... :)


Etäleikki, kiinnostus: Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja.
Etäleikki, uhka/agressio: Ei osoita uhkauseleitä.
Etäleikki, uteliaisuus: Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
Etäleikki, leikkihalu: Tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen.
Etäleikki, yhteistyö: Houkuttelee myös passiivista avustajaa leikkimään.

Juti oli elementissään. Kuvakulma on vuosisadan huonoin, sata puuta edessä. Loikkii, haukkuu, kiskoo ja haukkaa. Kuumahtaa sen verran ilman lelua loikkivasta henkilöstä, että nakkaa ranteeseen kiinni. Ei onneksi pahasti, pikkunäykkäisy: mustelmilla ja jomotuksella selvittiin. Tämän jälkeen leikkijää pyydettiin kaivamaan taskustaan toinen lelu esille, jolla sitten mentiin loppuaika. Alkuperäistä lelua Juti toi välillä leikkijän käsiin asti ja välillä pudotti sen jalkoihin ja peruutti odottamaan, että ihminen sen poimisi. Sitä kun nuo testaajat eivät saa tehdä, niin se lelu sitten unohtui ja alkoi leikkiä itse ihmisellä.

Video, etäleikki

Video loppuu siihen, kun huudan koiraa takaisin itseni luo. Harmi, kun sitä ei tullut kuvattua loppuun asti. Se painatti takaisin tuhatta ja sataa lelua ilmassa viskoen :) Pudottaa lelun, käy luona ja yrittää karauttaa heti takaisin etäleikkijän luo - onneksi minä olen hereillä niin ehdin karjaista sen takaisin. Se siitä oliskin puuttunut, että siltä olis korvat hävinnyt ja se olis päästellyt siellä pitkin metsiä, kjäääkh :D

Yllätys, pelko: Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
Yllätys, puolustus/agressio: Ei osoita uhkauseleitä
Yllätys, uteliaisuus: Menee haalarin luo ilman ohjaajan apua
Yllätys, jäljellejäävä pelko: ei osoita kiinnostust haalariin

Varmaan aika lähellä mallisuoritusta. Ei lisättävää. Haalari ohitettiin 2.kertaa niinkuin kuuluukin, kuvaaminen vain lopetettiin ekan kierrokset jälkeen.

Video, haalari

Ääniherkkyys, pelko: Väistää kääntämättä pois katsettaan
Ääniherkkyys, uteliaisuus: Menee räminälaitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa.
Ääniherkkyys, jäljellejäävä pelko: Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä.
Ääniherkkyys, jäljellejäävä kiinnostus: Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

Tämä on oikeastaan koko testin ainoa pettymys. Pienen väistön jälkeen Juti kävelee itsenäisesti suoraan laitteen viereen, mutta ilmeisesti tuomareiden mielestä ei kiinnitä siihen tarpeeksi huomiota?! Tämän jälkeen koira lähtee juoksentelemaan alueelle, jossa hetki sitten oli etäleikkijä piilossa. Kutsun ohjeiden mukaan koiran luo, se karauttaa vauhdilla luo peltiin kiinni ja loikkaa vielä ylikin. Silti arvosana on sama, mitä koiralla, joka pelkää laitetta niin paljon, että vasta viime hetkellä uskaltaa sen luokse tulla... Harmittaa vähän näin videokatsomisten jälkeen, mutta minkäs teet, aina ei voi voittaa - videolta jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä :)

Video, räminäpelti

Aaveet, puolustus/agressio: Ei osoita uhkauseleitä
Aaveet, tarkkaavaisuus: Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista.
Aaveet, pelko: On ohjaajan edessä tai sivulla
Aaveet, uteliaisuus: Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin.
Aaveet, kontaktinotto aaveeseen: Ottaa itse kontaktia avustajaan

Tollo haukkuu ensin testinohjaajalle, joka tekee käsimerkkejä aaveille :D Kun viimein huomaa aaveet, kevyesti heiluttelee häntää ja pistää lonkka-asentoon makoilemaan. Loppuaika ollaan, kuin markkinoilla, johon Ku Klux-klaanikin osallistuu. Hengaillaan, eikä välitetä ympäristön tapahtumista. Vasta, kun liikahdan aavetta kohti Juti nousee ja lähtee tutustumaan. Täydellistä arkikäytöstä siis, ei voi moittia! Nämä testaajien aaveet nyt ei vain sattuneet tuottamaan minkäänlaisia tunnetiloja Jutiin :D (jälleen ei videon kuvauskulmalla voi juhlia...)

Video, aaveet

Leikki2. leikkihalu: Leikkii, aloittaa nopesti, on aktiivinen
Leikki2. tarttuminen: Tarttuu heti koko suulla
Ampuminen: Kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms. mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen.

Perus Jutia. Ensimmäistä kertaa ammuttiin, kun leikitän, heittää irti joka laukauksen jälkeen, mutta jatkaa samantien. Alun heittelyvaiheessa ehti tikata testinohjaajaa käsivarren "alliin", komeat mustelmat siitäkin. Onneksi oli leppoisia toimihenkilöitä :)

Video, leikki2. ja laukaukset
Video, laukaukset

Tuomareilla ei valtavasti ollut kommentoitavaa, peruskauran lisäksi: agrea ei nähty tänään ollenkaan, mutta jos koiraan osoitettaisiin kunnolla uhkaa niin potkua löytyisi varmasti. Niinhän sitä toki löytyykin, jalostustarkastuksen perusteella:

Video jalostustarkastus 2015

Näihin kuviin tunnelmiin, ehkä ennen joulua saan seuraavan kerran kirjoitettua tänne... :P Sen verran vielä täytyy huikata, että käytiin me heinäkuussa Oulun näyttelyssä hakemassa SERT, VSP ja CACIB palkinnot plakkariin. Ei huonommin tämmöisiltä maalaisilta :) ...kirjaimellisesti - esitin Jutin hännänpää valkoisena, se oli unohtunut rapata puhtaaksi räystäslautojen maalailun jäljiltä...

Mitäs me hömppätreenarit

Alkukesä on mennyt leppoisissa, mutta kohtuu kiireisissä merkeissä. Rakentaminen on alkanut, ristikot on jo ylhäällä, nyt naputellaan aluskatteita kiinni. Minulle -jolla peukalo on keskellä kämmentä, ei juurikaan ole siivousta kummempaa puuhaa vielä löytynyt. Töskään tässä puolivilliintyneellä pihamaalla omia puutarhahommiani sekä pyrin muutenkin pitämään talouden pystyssä, jotta Akille ei jäisi muuta, kuin arkityöt ja iltarakentamiset omalla maalla.

Tämä on napattu meidän nykyisen olohuoneen ikkunasta. Komeasti varoittaa sade tulostaan, ehtii kerätä kimpsut&kampsut ja painua sisälle.

Maisema tulevalta takaovelta :)

Toukokuussa käytiin Akhilleuksen ja Repoketun kasvattileirillä kuokkavieraana. Mukava ja antoisa reissu, saatiin vähän uutta näkulmaa treenikuvioihin. Juti käyttäytyi asiallisesti, mitä nyt jostain syystä (juoksunartut vai mikä lie?) ei rauhoittunut huoneeseen ollenkaan. Se saikin sitten viettää toisen yön autossa. Viihtyi varmasti paremminkin; sillä on siellä iso takakontti käytössä, joten ei tila-ahtaus huoleta noin isonkaan koiran kanssa. Mulla passatti on siis rekisteröity pakettiautoksi: takapenkit on otettu pois ja koirakalteri vedetty pidemmälle mitä normaalisti farmariauton takatilassa olisi. Sen riskin otin, että se syö tuon(kin) auton, enkä rakentanut sen kummempaa autohäkkiä verhoilun suojaksi. Mutta se tuhoaminen onneksi on näyttänyt jääneen nuoruuden hölmöilyn myötä taakse... *KOPKOP*.

Koirat on meillä eläneet pitkälti ulkokoiran elämää nyt raksa-aikana. Työpäivien ajan ne levähtävät toki - Moona sisällä ja Juti häkissä/kopissa ulkona. Illat ja viikonloput sitten hengailevat pitkin tiluksia niinkuin Ellun kanat konsanaan. Juti nauttii, kun saa olla mukana touhuissa, Moona ei laiskempana ihan niinkään - sillä monesti tekisi mieli sisälle rauhallisille päiväunille :D Jutilla on korvienväli sen verran vakaammassa kunnossa, että se pystyy ottamaan kylkimyyry-unia keskellä pihamaatakin, mutta Moonan hermot ei siihen anna myöten. Torkkuu puolittaisessa makuuasennossa, mutta ei pysty kunnolla levähtämään.

Jutista kaivinkonekuski sanoi, että hän ei ole ikinä nähnyt tuollaista koiraa, jota ei kone hetkauta yhtään. Saattoi kiivetä teloja pitkin kaivinkoneen hyttiin kuskin viereen istumaan tai sitten valvoi kaivuutöitä metrin päässä kauhasta... Reilu pari viikkoa sitten osallistui maalämpöputkien asentamiseen niin innolla, että alkoi ontua etujalkaansa. Tästä seuraavana päivänä tipahti rakennustelineiltä, jonne oli appiukon perässä onnistunut kiipeämään styroksipaalien päältä. Siellä se oli hilputtanut lankkua pitkin kuin paraskin sirkuskoira, kunnes oli tullut se kuuluisa "hupsista saatana"-vaihe. Pariin viikkoon ei olla lenkkeilty mutta pihalla en ole rajoittunut tuon menoa mitenkään. Alkoi näyttämään jo hyvältä ja tänään käytiin ensimmäinen kunnon lenkki niin jopa on levon jälkeen taas kankea/epäpuhdas askel. Saa nähdä joutuuko tästä vielä lääkäriin tuon kanssa suunnistamaan...

Oliko puhetta, että Jutihan on puolivalmis hitsauksen ammattilainen... Siinä missä kaivinkonekuski tai timpurikin. Oppisopimusviikot alkaa olla suoritettu.

Siinä missä Juti on keskellä tapahtumia, Moona taas mieluummin hakee sopivan viileän/lämpimän paikan ja asettuu sieltä seurailemaan menoa.

Jutin kanssa ollaan nyt pari kertaa käyty rallytokokurssilla. Mentiin sinne lähinnä hakemaan häiriökestävyyttä muihin koiriin, kun siinä omassa pienessä porukassa on aina ne samat karvajalat. Ja muutenkin vähän vaihtelua niihin omiin kaavoihin kangistuneisiin treeneihin :) Heinäkuussa meillä on oma jälki- ja tottisleiri sekä Oulun näyttely. Sekä Weteraanikonepäivien perinteinen yövartiointi, jonne uljas vahti lähtee mukaan. MH-kuvaukseen oli tarkoitus mennä nyt kesäkuussa, mutta eipä saatukaan paikkaa... Muutoin me jatketaan tälläistä tasaisen epätasaista hömppätreenareiden arkea, adios! :)

Kevät

Nyt ne kevätkelit on alkaneet! Tuo järvi on kyllä painonsa arvoinen kullassa, upeita lenkkimaisemia ja vapaata baanaa beussinuorukaisenkin päästellä. Tällä hetkellä on mahtavat kestohanget, joita hyödynnettiinkin aamuisen hiihtolenkin muodossa. Moonakin pääsi mukaan, kun pidettiin vauhti rauhallisena ja tehtiin tutkimusmatkailun nimissä pieniä pysähdyksiä pitkin matkaa. Päästeltiin tuonne järven vastarannalle ja käytiin siellä pelloilla. Sitten taas rantaviivaa pitkin erääseen niemennokkaan, josta löytyi hyvä ja suojainen kota, jossa voisi joskus makkarat käydä käryyttämässä... 

Jutimies rentoutuu lenkin jälkeen...

Moona kipuili jotakin reilu viikko takaperin. Vingahteli yhtäkkiä, mutta ei selvästi reagoinut mitään paikkaa. Hampaat tarkistin, jalkoja vääntelin ja selkää kopeloin. Annoin kolmena päivänä Rimadyliä ja siitä se lähti sitten piristymään. Vieläkin kuitenkin tarkkailun alla, että mikä kumma siellä juilii. Kunhan liukkaat kelit on ohi, niin mennään taas Anun luona käymään Kokkolassa. Mikäli sieltä ei saada vastausta ja tuo epämääräisyys jatkuu niin täytyy miettiä lähdetäänkö sitä käymään Kälviällä Pentti Tapion luona.

Keppien kanssa pelaamiseen löytyy aina virtaa... Aurinko paistaa jo kovin lämpimästi, kun tarkenee puolialasti istua pihalla -Aki varmaan arvostaa, kun levittelen sen kuvia täällä :D

...ja Ipsuhan sen vie, yllätyyys...

Talvisessa tontissa ei oikein ole kuvattavaa, mutta alla muutamia räpsyjä. Kyllä nuo hanget siihen malliin hupenee, että ei mene kauaa, kun pääsee haravaa ulkoiluttamaan. Tässä vaiheessa se vielä tuntuu kivalta idealta... Kävin muutama päivä sitten iltalenkin tässä omilla mailla. Kyllä ne maat ja mannut vaan näyttää kovin erilaiselta aina ei puolilta katsottuna! Sormet syyhyää kesää odotellessa -tosin kovin isoja pihaprojekteja ei kannata alkaa tekemään, kun rakentamisen aikana pihalla pyörii jos jonkinnäköistä kulkinetta. Jos nyt saisi suojeltua edes noita viime kesänä töistä pelastettuja perennan alkuja...

Jutila -päivähoitopaikka.

Komea auringonnousu viime viikolta.

Koirien kanssa oon jossakin määrin treenannut. Yhden esineruudun otin, Juti oli ihan liekeissä :) Ajattelin muutenkin keskittyä nyt enemmän esineruutuun ja siihen iänikuiseen jälkiesineiden ilmaisuun, ennenkuin päästään kunnolla maastoon. Siirretään jälkiesinetreenit nyt ulos ja katsotaan mitä tulee vai tuleeko mitään... Ensi sunnuntaina kuitenkin on vielä kennelkerhon Limingan hallitreenit viimeistä kertaa tälle talvelle. 

Se Esa Tapion kolmas koulutus olisi ollut viime viikolla, mutta päätin jättää menemättä. Mitään erityistä ongelmaa meillä ei ollut muutakuin se noudon poiminta ja sitä kahtena kertana jo käytiin läpi niin en kokenut enää tarpeelliseksi kolmatta kertaa sinne lähteä. Muihin keskeneräisiin liikkeisiin yms. on kyllä avaimet hallussa, muutakuin saisi aikaiseksi treenattua niitä.

Lomaviikko

Opiskeluaikojen jälkeen nyt on menossa ensimmäinen oikea talviloma töistä. Viime viikonloppuna oltiin kaveriporukalla Oulussa yö, mutta sen suurempia ei tälle lomalle ole suunniteltu. Kavereita olen ehtinyt nähdä, lenkkeillä enemmän ja muuten vain laiskotella - siis oikein mainio lomalaisen aikataulu. Ainoa mikä vähän harmittaa, niin kameraa olisi mielellään ulkoiluttanut, mutta kelit on olleet niin harmaita, että on jäänyt koko kuvaaminen. Nytkin taivaalta pyryttää lunta spiraalikuviona tuulen kera. Aki pitää lomansa vasta sitten keväämmällä, kun kaivinkone saapuu tontille - toivotaan, että tuo lumi ei pyrytä pitkäksi aikaa jäädäkseen... 

Alla satunnaisia pikaräpsyjä alkuvuoden menosta:

Puuhommia... Akille kunnia isoimmasta työstä!

Ipsun tärkeä rooli sälpyntekijänä. Kyllä syttyy!

"Jahajaha, eihän siellä kukaan vaan..." Rajavartiolaitos näennäisellä tauolla.

Puuhommia on ollut kahdellakin eri pihalla, meidän lisäksi tuolla "ylempänä" anoppilassa. Jutilla kova homma juosta kahden pihan väliä ja vahtia kaikkien liikkeet. Samoten muutamia puita on kaadeltu noista metsistä, jolloin junnu on saanut toimittaa tärkeää virkaa työvälineiden kuljettajana ukkojen välillä :D Traktorin rinnalla juoksee ja seurailee kaikki mahdolliset toimenpiteet. Crossipyörän kanssa "lenkkeily" sujuu myös...ja allekirjoittanut saa taas kiittää ja kuitata koirien väsyttämisestä!

"No niin ja sitten rohkeasti tännepäin, seuratkaa mua vaan niin kyllä se tukki sieltä liikahtaa!"

Tai lähinnä Jutin väsyttämisestä. Moonahan ei tuommoiseen päättömään poukkoiluun lähde mukaan ollenkaan. Viime viikolla kävin n. 1,5 tunnin potkukelkkalenkin ja vaikka tahti oli rauhallista niin ei tuo Moona tahdo pysyä perässä. Tai välillä se kyllä laukkasi edelläkin, mitä ihmettelin suuresti. Mutta sitten loppuillasta näkikin, että lenkki otti voimille. Nukkui sikeästi ketunkerällä ja meni pimeään makkariin yksin nukkumaan kesken päivänkin. Jotenkin ei ollut sellaista "hyvännäköistä" väsymystä -liekö oli kipua tai kolotusta... En ole sen jälkeen sitä ottanut sitten noille vauhdikkaammille lenkeille enää mukaan. Kävellenhän se kyllä päkittää vaikka kuuhun (eilinen 8km matka ei tuntunut missään), mutta nuo kelkka- ja hiihtolenkit saa unohtaa. Helpompi itsellekin, kun saa päästellä niin lujaa, kuin haluaa, eikä tarvitse muoria alkaa odotella vähän väliä. Moona tulee kesällä 7 vuotta, että eihän se mikään älytön vanhus vielä ole, mutta ikinä se ei varsinainen juoksijahuippu ole ollut niin se ominaisuus tuskin nyt vanhoilla päivillä ainakaan paranee.

Hengailua ja edustusilmeet. Hyvin näkee koirien kokoeron tässä... Pikku-Ipsu :)

Esa Tapion koulutus 2.

Aamulla taas pakkasin tavarat ja eväät laukkuun -valmiina viettämään pitkän päivän Limingan hallilla. Jälleen kerran infosähköpostiin laitoin tästä noudosta; jotta se näyttää olevan isompi ongelma mitä arvasinkaan. Vähän seuruusta mainitsin siihen myös.

Oltiin heti aamun ensimmäinen koirakko ja sillä seuraamisella aloitettiin. Perusvirittelyt ja matkaan: kerran tai kahdesti meinasi lähteä taas liiraamaan liiassa vietissä. Sitten taas tasaantuu, mutta tasaantuu liikaa. Tähän lääkkeenä lyhyet pätkät (edelleen) ja kesken seuraamisen hakea viettiä lelulla ja siitä taas liikkeelle ilman, että koira puree patukkaan missään vaiheessa. Tällä pikkuiljaa hakea sitä näyttävämpää menoa, joka kestäisikin. Täytyy tunnustaa, ettei me olla tälläistä otettukaan. Oonhan mää sitä toki kesken seuruun palkannut (antamalla purra leluun), mutta en varsinaisesti pelkän hetsauksen/saalistamisen muodossa. Hyvä pointti! Ohjaaja tällä hetkellä miettii, että niiin, miksen mää ole tuollaista tehnyt?!

Sitten siihen noutoon, joka ilmeisesti oli jäänyt vähän koutsinkin mieleen kummittelemaan, että mitä ihmettä siihen nyt keksii. Appari-liina treeni (apparilla koira liinassa, minä heitän&juoksen kapulan yli hetsaten ja pyydän noudon, liinalla varmistetaan kapulan poiminta) on toiminut kotosalla, mutta eipä toiminut enää tuolla. Ei juurikaan ottanut mitään kierrosta kapulaan, vaikka kuinka juoksin ja kiljuin. Tämä jätettiin sitten vähän jäähylle ja mietintämyssyyn, koska oli selvää, että koira alkaa hyytyä kapulaa kohtaan enemmän ja enemmän. Emännän turhautumismittari myöskin alkoi vilkkua punaisella. Kävi jo mielessä, että aivan sama, antaa olla:laukatkoon kapulalle niinku villivasikka, sohii sitä pistemenetysten verran ja sitten siisti palautus. Päätettiin sitten seuraavalle kierrokselle ottaa samaa treeniä lelun kanssa, jotta se vire saadaan taas kohdilleen.

Toiselle kierrokselle lelulla hetsiä ja heittelyä, pidin pannasta ja päästin irti sopivalla hetkellä. Se toimi hyvin. Sitten alettiin säätämään oikein isolla S:llä :D Otin yhden eteenmenon lelulla, jotta nähtiin miten se siihen menee. Sohienhan se meni, minkä arvasinkin. Sitten kapula mukaan, ET hetsasi kapulan luona ja halusi nähdä, että miten se tarkalleen sen poimii tai ylipäätään toimii sen kanssa. Käpälöidenhän se. Yhdesti juoksi yli (luultavasti vahingossa) ja poimi hienosti paluumatkalla. Katsotaan nyt, päädynkö tulevassa opettamaan sen siihen, että se kiertäisi aina kapulan... Tämä on yksi vaihtoehto muiden joukossa.

ET:n apusilmäparina sivulla oli muu yleisö, jonka joukossa istui PK-tuomari. Hän sanoi, ettei kokeessa vähentäisi pisteitä siitä, vaikka koira kiertää kapulan ensin ja poimii vasta sitten, koska sitä ei ole säännöissä tarkalleen mainittu miten poiminnan kuuluu tapahtua. Tästä nimittäin oli keskustelua, että onko tuo tyyli sallittua -ilmeisesti IPO-puolella tämä herkemmin tulkitaan virheeksi ja vähennetään pisteitä.

Sitten siinä oli jo toinenkin apuohjaaja, joka hetsasi kapulalla. Sitten siihen tuli liina, jonka päähän ET. Appari nro.2 hetsasi kapulalla ja minä lähetin koiran ja jäin odottelemaan mitä tapahtuu. ET siis liinassa jarruna, jotta saatiin taas sitä kunnon hönkää kapulalle. Ja toimi hyvin -apinan raivolla veti kapulaa kohti ja nappasi kiinni. Appari myös piti kapulaa vähän ilmassa, jolloin karsittiin kaikenmoinen käpälöinnin vaara. Uutena ilmiönä koettiin myös se, että tuo perhana ahdisteli noita appareita! Hyppäsi Katjan kimppuun parikin kertaa ja taisi hujauttaa sitä kapulalla päähänkin... Että tulkaa vaan meidän treeneihin avustajaksi -muahhahhaa!

Olihan siinä liikkuvia osia ja tapahtumia vaikka muille jakaa, mutta tulipahan kokeiltua! Ja saatiin ne vietit kaakkoon, mikä oli idea. Yksinkertaisempana kotisuunnitelmana näin alkuun otan käyttöön purkit, portaat yms. joilta tuo poimii kapulan vähän korkeammalta. Tai sitten kehittelen jotkin esim. jämerät paalut, jotka saan upotettua maahan kapulan taakse, jotta sitä ei noin vaan luisutella. Näin talvella tuo idea ei ole vaan ihan niin yksinkertainen toteuttaa, mutta mietitään... Kun on rautakaupassa töissä niin eiköhän sieltä löydy ensihätään tavara jos toinenkin.

Ainakin tässä vaiheessa koen, että nuo paalut voisivat toimia parhaiten. Siitähän se koko käpälöinti johtuu, kun se palkkaa itse itseään sillä luisuttelulla, mutta kun kapula jysäyttäisi "vastaan" eikä liikkuisi sentin senttiä niin josko junnulta jäisi tuo huvitus sitten pois. Mutta katsotaanpa nyt, mennäänkö ensin käymään perse edellä siellä puussa ja tullaan sitten taas alas miettimään...

Videoitakin mulla on, mutta meni hermo niiden käsittelyä yrittäessä, ehkä palaamme niihin myöhemmin. Jotta ei menisi pelkkään valittamiseen niin aivan huikean hieno nuori uros mulla on! Remmissä kulkee lunkisti ja hivenen kiinnostuneesti vilkuilee muita. Siellä meni emäntää rotikoiden perässä suuntaan jos toiseen, vaan Jutilainen ei semmoseen hommaan lähde ollenkaan <3 Taas sai myös kuulla ihmettelyä ja kehuja miten avoin ja sosiaalinen beussi se on ja tekee kivasti töitä. Sanatarkalleen "Kun kuukausi sitten näin tuon ensimmäisen kerran niin ajattelin, että tuommoisen beussin voisin ottaa itsekin!". Aina halutaan tietää mistä kennelistä se on ja sen jälkeen todetaan, että tietääpähän mistä alkaa kyselemään mikäli joskus päätyvät rotuun. ...ja taas Petillä pärisee puhelin... ;)