Mitäs me hömppätreenarit

Alkukesä on mennyt leppoisissa, mutta kohtuu kiireisissä merkeissä. Rakentaminen on alkanut, ristikot on jo ylhäällä, nyt naputellaan aluskatteita kiinni. Minulle -jolla peukalo on keskellä kämmentä, ei juurikaan ole siivousta kummempaa puuhaa vielä löytynyt. Töskään tässä puolivilliintyneellä pihamaalla omia puutarhahommiani sekä pyrin muutenkin pitämään talouden pystyssä, jotta Akille ei jäisi muuta, kuin arkityöt ja iltarakentamiset omalla maalla.

Tämä on napattu meidän nykyisen olohuoneen ikkunasta. Komeasti varoittaa sade tulostaan, ehtii kerätä kimpsut&kampsut ja painua sisälle.

Maisema tulevalta takaovelta :)

Toukokuussa käytiin Akhilleuksen ja Repoketun kasvattileirillä kuokkavieraana. Mukava ja antoisa reissu, saatiin vähän uutta näkulmaa treenikuvioihin. Juti käyttäytyi asiallisesti, mitä nyt jostain syystä (juoksunartut vai mikä lie?) ei rauhoittunut huoneeseen ollenkaan. Se saikin sitten viettää toisen yön autossa. Viihtyi varmasti paremminkin; sillä on siellä iso takakontti käytössä, joten ei tila-ahtaus huoleta noin isonkaan koiran kanssa. Mulla passatti on siis rekisteröity pakettiautoksi: takapenkit on otettu pois ja koirakalteri vedetty pidemmälle mitä normaalisti farmariauton takatilassa olisi. Sen riskin otin, että se syö tuon(kin) auton, enkä rakentanut sen kummempaa autohäkkiä verhoilun suojaksi. Mutta se tuhoaminen onneksi on näyttänyt jääneen nuoruuden hölmöilyn myötä taakse... *KOPKOP*.

Koirat on meillä eläneet pitkälti ulkokoiran elämää nyt raksa-aikana. Työpäivien ajan ne levähtävät toki - Moona sisällä ja Juti häkissä/kopissa ulkona. Illat ja viikonloput sitten hengailevat pitkin tiluksia niinkuin Ellun kanat konsanaan. Juti nauttii, kun saa olla mukana touhuissa, Moona ei laiskempana ihan niinkään - sillä monesti tekisi mieli sisälle rauhallisille päiväunille :D Jutilla on korvienväli sen verran vakaammassa kunnossa, että se pystyy ottamaan kylkimyyry-unia keskellä pihamaatakin, mutta Moonan hermot ei siihen anna myöten. Torkkuu puolittaisessa makuuasennossa, mutta ei pysty kunnolla levähtämään.

Jutista kaivinkonekuski sanoi, että hän ei ole ikinä nähnyt tuollaista koiraa, jota ei kone hetkauta yhtään. Saattoi kiivetä teloja pitkin kaivinkoneen hyttiin kuskin viereen istumaan tai sitten valvoi kaivuutöitä metrin päässä kauhasta... Reilu pari viikkoa sitten osallistui maalämpöputkien asentamiseen niin innolla, että alkoi ontua etujalkaansa. Tästä seuraavana päivänä tipahti rakennustelineiltä, jonne oli appiukon perässä onnistunut kiipeämään styroksipaalien päältä. Siellä se oli hilputtanut lankkua pitkin kuin paraskin sirkuskoira, kunnes oli tullut se kuuluisa "hupsista saatana"-vaihe. Pariin viikkoon ei olla lenkkeilty mutta pihalla en ole rajoittunut tuon menoa mitenkään. Alkoi näyttämään jo hyvältä ja tänään käytiin ensimmäinen kunnon lenkki niin jopa on levon jälkeen taas kankea/epäpuhdas askel. Saa nähdä joutuuko tästä vielä lääkäriin tuon kanssa suunnistamaan...

Oliko puhetta, että Jutihan on puolivalmis hitsauksen ammattilainen... Siinä missä kaivinkonekuski tai timpurikin. Oppisopimusviikot alkaa olla suoritettu.

Siinä missä Juti on keskellä tapahtumia, Moona taas mieluummin hakee sopivan viileän/lämpimän paikan ja asettuu sieltä seurailemaan menoa.

Jutin kanssa ollaan nyt pari kertaa käyty rallytokokurssilla. Mentiin sinne lähinnä hakemaan häiriökestävyyttä muihin koiriin, kun siinä omassa pienessä porukassa on aina ne samat karvajalat. Ja muutenkin vähän vaihtelua niihin omiin kaavoihin kangistuneisiin treeneihin :) Heinäkuussa meillä on oma jälki- ja tottisleiri sekä Oulun näyttely. Sekä Weteraanikonepäivien perinteinen yövartiointi, jonne uljas vahti lähtee mukaan. MH-kuvaukseen oli tarkoitus mennä nyt kesäkuussa, mutta eipä saatukaan paikkaa... Muutoin me jatketaan tälläistä tasaisen epätasaista hömppätreenareiden arkea, adios! :)