Koiratalous kuvin

Hertan ja Kertun blogista sain idean itsekin kuvailla tämän talouden koirallista osuutta. Onhan noita treenijuttuja tullut jo riittämiin asti, ei niistä samoista aiheista jaksa aina höpöttää. Kerrotaan niistä sitten, kun on jotakin uutta ja jännää opittuna.

Ensimmäisenä ovella vastassa: Remminaulakot eteisessä. Piuhat aina enemmän tai vähemmän sotkussa, mutta kaikki jollakin tavalla tärkeitä. Ruskea nahkaremmi ja ketjupanta Jutin edustusvermeet, ohut noutajatalutin peruslenkeille mukaan ja 3 metrin monitoimihihna silloin, jos molemmat pitää saada kytkettyä. Moonan ketjupanta edustukseen ja yksi Bilteman 2 euron vararemmi. Ja on muuten hintansa haukkunut, suosittelen! Loput pannat ja heijastinliivit on sitten eri laatikossa, kaikkia ei viitsi tuossa roikottaa.

Kylpyhuone ja tuiki tarpeellinen koiraportti. Jutin kestävä ja näppärä irrottaa ja siirtää tarpeen tullen. Pidemmät yksinolot sisällä Juti viettää pesuhuoneessa tai sitten syö hirvenluut yms. siellä. Yleensä oleilee kyllä ulkona. Yhteen väliin nukkui yötkin tuolla, kun yritti päästä ulos vähän väliä. Se tapa saatiin karsittua muutamilla pesuhuoneöillä ja nykyään saa olla vapaana koko asunnossa :) Jutilaisen ruokailuhuone ja toinen vesikuppi löytyy myös täältä.

Makuuhuone. Kaksi koiranpetiä, eri nurkissa. Jutin uusi ja hieno ruskea. Koira mahtuu enää hädin tuskin kyytiin, mutta se ei huononna sänkyä yhtään :) Moonalla taas varsin vaatimaton harmaa Ikean ostos ja vuosikausia vanha. Mutta lempipeti silti. Villissä nuoruudessaan se säpälöi muutaman alustan, mutta tämä on saanut pitää vanunsa. Olohuoneen puolella sitten pari tassupatjaa (päällekkäin), jotka on käteviä matkoilla ja häkinpohjalla. Vakipaikka erityisesti Moonalle.

Paljon vartija Juti, vakipaikallaan nojatuolissa. Sohville ja sänkyyn koirat ei saa tulla, mutta tämä tuoli on pyhitetty niidenkin käyttöön. Alapuolella lelukokoelma, jota tietysti säännöllisesti täydennetään meikäläisen villasukilla tai aamutossuilla... Huoh. Pehmoleluja oli parikin, vaan Jutille tuli kausi, jossa pehmojen sisäinen "vanutomia" alkoi kiinnostaa ja rippeet oli sitten kätevä nieleskellä, jotta sai suolitukoksen todennäköisyysprosentin nousemaan. Pehmolelut kuoli sitten sukupuuttoon nyt ainakin hetkeksi.

                                   

Alla olevasta kuvasta ei varmaan tarvi turhia tarinoida. Satoja, tuhansia, miljoonia, miljardeja. Vaaleita ja mustia. Ikuisuustuote ja ehtymätön luonnonvara.

Vaatehuoneesta ei kertakaikkiaan saanut julkaisukelpoista kuvaa -siellä siis Moonan raksupönttö ja hyllyllä kaikki luut sun muut herkut. Kuvan sijaa toimittakoot tuikitärkeä treenipakki, joka myöskin vaatehuoneesta löytyy. Tavarat kahdessa kerroksessa, tottistelut ja maastovermeet eritelty lokeroihin, tarpeen tullen toimii pöytänä sekä tuolina. Huippuostos, vaikka vähän kömpelö välillä onkin.

Ja keittiö - tiskialtaan perinteinen näkymä. Tällä kertaa kuitenkin vähän spesiaalia, kerran viikossa oleva luupäivä. Yleensä altaassa sulaa lammasta, possua, nautaa, lohta, kanaa jne... Kasvismössöäkin tavataan. Kuvaa ei ole, mutta Moona ruokailee keittiön nurkassa. Pitää erikseen mainita, jotta ei jää arvailujen varaan, saako Moona ruokaa ollenkaan! Omasta mielestään ei ja soitto paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen olisi tarpeellinen.

Ja viimeisimpänä, mutta tärkeimpänä, takapiha! Luksus, ihana, hyvä takapiha. Aidattu ja hyvänkokoinen rivitalokaksioon. Moonan perisyntinä on kuskata kaikki lelut ulos heti kun silmä välttää, montakohan pehmoraatoa tuonkin lumen alta paljastuu... Takana laiduntaa lehmät, joten hyvillä mielin sai Jutilaisen häkin pystyttää, kellään ei ole ollut siihen mitään sanomista. Paitsi naapurin mummulla sen verran, että on kuulemma pyykinkuivatusreissuillaan Jutin nimennyt Lurpaksi :)