Oltiin heti aamun ensimmäinen koirakko ja sillä seuraamisella aloitettiin. Perusvirittelyt ja matkaan: kerran tai kahdesti meinasi lähteä taas liiraamaan liiassa vietissä. Sitten taas tasaantuu, mutta tasaantuu liikaa. Tähän lääkkeenä lyhyet pätkät (edelleen) ja kesken seuraamisen hakea viettiä lelulla ja siitä taas liikkeelle ilman, että koira puree patukkaan missään vaiheessa. Tällä pikkuiljaa hakea sitä näyttävämpää menoa, joka kestäisikin. Täytyy tunnustaa, ettei me olla tälläistä otettukaan. Oonhan mää sitä toki kesken seuruun palkannut (antamalla purra leluun), mutta en varsinaisesti pelkän hetsauksen/saalistamisen muodossa. Hyvä pointti! Ohjaaja tällä hetkellä miettii, että niiin, miksen mää ole tuollaista tehnyt?!
Sitten siihen noutoon, joka ilmeisesti oli jäänyt vähän koutsinkin mieleen kummittelemaan, että mitä ihmettä siihen nyt keksii. Appari-liina treeni (apparilla koira liinassa, minä heitän&juoksen kapulan yli hetsaten ja pyydän noudon, liinalla varmistetaan kapulan poiminta) on toiminut kotosalla, mutta eipä toiminut enää tuolla. Ei juurikaan ottanut mitään kierrosta kapulaan, vaikka kuinka juoksin ja kiljuin. Tämä jätettiin sitten vähän jäähylle ja mietintämyssyyn, koska oli selvää, että koira alkaa hyytyä kapulaa kohtaan enemmän ja enemmän. Emännän turhautumismittari myöskin alkoi vilkkua punaisella. Kävi jo mielessä, että aivan sama, antaa olla:laukatkoon kapulalle niinku villivasikka, sohii sitä pistemenetysten verran ja sitten siisti palautus. Päätettiin sitten seuraavalle kierrokselle ottaa samaa treeniä lelun kanssa, jotta se vire saadaan taas kohdilleen.
Toiselle kierrokselle lelulla hetsiä ja heittelyä, pidin pannasta ja päästin irti sopivalla hetkellä. Se toimi hyvin. Sitten alettiin säätämään oikein isolla S:llä :D Otin yhden eteenmenon lelulla, jotta nähtiin miten se siihen menee. Sohienhan se meni, minkä arvasinkin. Sitten kapula mukaan, ET hetsasi kapulan luona ja halusi nähdä, että miten se tarkalleen sen poimii tai ylipäätään toimii sen kanssa. Käpälöidenhän se. Yhdesti juoksi yli (luultavasti vahingossa) ja poimi hienosti paluumatkalla. Katsotaan nyt, päädynkö tulevassa opettamaan sen siihen, että se kiertäisi aina kapulan... Tämä on yksi vaihtoehto muiden joukossa.
ET:n apusilmäparina sivulla oli muu yleisö, jonka joukossa istui PK-tuomari. Hän sanoi, ettei kokeessa vähentäisi pisteitä siitä, vaikka koira kiertää kapulan ensin ja poimii vasta sitten, koska sitä ei ole säännöissä tarkalleen mainittu miten poiminnan kuuluu tapahtua. Tästä nimittäin oli keskustelua, että onko tuo tyyli sallittua -ilmeisesti IPO-puolella tämä herkemmin tulkitaan virheeksi ja vähennetään pisteitä.
Sitten siinä oli jo toinenkin apuohjaaja, joka hetsasi kapulalla. Sitten siihen tuli liina, jonka päähän ET. Appari nro.2 hetsasi kapulalla ja minä lähetin koiran ja jäin odottelemaan mitä tapahtuu. ET siis liinassa jarruna, jotta saatiin taas sitä kunnon hönkää kapulalle. Ja toimi hyvin -apinan raivolla veti kapulaa kohti ja nappasi kiinni. Appari myös piti kapulaa vähän ilmassa, jolloin karsittiin kaikenmoinen käpälöinnin vaara. Uutena ilmiönä koettiin myös se, että tuo perhana ahdisteli noita appareita! Hyppäsi Katjan kimppuun parikin kertaa ja taisi hujauttaa sitä kapulalla päähänkin... Että tulkaa vaan meidän treeneihin avustajaksi -muahhahhaa!
Olihan siinä liikkuvia osia ja tapahtumia vaikka muille jakaa, mutta tulipahan kokeiltua! Ja saatiin ne vietit kaakkoon, mikä oli idea. Yksinkertaisempana kotisuunnitelmana näin alkuun otan käyttöön purkit, portaat yms. joilta tuo poimii kapulan vähän korkeammalta. Tai sitten kehittelen jotkin esim. jämerät paalut, jotka saan upotettua maahan kapulan taakse, jotta sitä ei noin vaan luisutella. Näin talvella tuo idea ei ole vaan ihan niin yksinkertainen toteuttaa, mutta mietitään... Kun on rautakaupassa töissä niin eiköhän sieltä löydy ensihätään tavara jos toinenkin.
Ainakin tässä vaiheessa koen, että nuo paalut voisivat toimia parhaiten. Siitähän se koko käpälöinti johtuu, kun se palkkaa itse itseään sillä luisuttelulla, mutta kun kapula jysäyttäisi "vastaan" eikä liikkuisi sentin senttiä niin josko junnulta jäisi tuo huvitus sitten pois. Mutta katsotaanpa nyt, mennäänkö ensin käymään perse edellä siellä puussa ja tullaan sitten taas alas miettimään...
Videoitakin mulla on, mutta meni hermo niiden käsittelyä yrittäessä, ehkä palaamme niihin myöhemmin. Jotta ei menisi pelkkään valittamiseen niin aivan huikean hieno nuori uros mulla on! Remmissä kulkee lunkisti ja hivenen kiinnostuneesti vilkuilee muita. Siellä meni emäntää rotikoiden perässä suuntaan jos toiseen, vaan Jutilainen ei semmoseen hommaan lähde ollenkaan <3 Taas sai myös kuulla ihmettelyä ja kehuja miten avoin ja sosiaalinen beussi se on ja tekee kivasti töitä. Sanatarkalleen "Kun kuukausi sitten näin tuon ensimmäisen kerran niin ajattelin, että tuommoisen beussin voisin ottaa itsekin!". Aina halutaan tietää mistä kennelistä se on ja sen jälkeen todetaan, että tietääpähän mistä alkaa kyselemään mikäli joskus päätyvät rotuun. ...ja taas Petillä pärisee puhelin... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti