Lomaviikko

Opiskeluaikojen jälkeen nyt on menossa ensimmäinen oikea talviloma töistä. Viime viikonloppuna oltiin kaveriporukalla Oulussa yö, mutta sen suurempia ei tälle lomalle ole suunniteltu. Kavereita olen ehtinyt nähdä, lenkkeillä enemmän ja muuten vain laiskotella - siis oikein mainio lomalaisen aikataulu. Ainoa mikä vähän harmittaa, niin kameraa olisi mielellään ulkoiluttanut, mutta kelit on olleet niin harmaita, että on jäänyt koko kuvaaminen. Nytkin taivaalta pyryttää lunta spiraalikuviona tuulen kera. Aki pitää lomansa vasta sitten keväämmällä, kun kaivinkone saapuu tontille - toivotaan, että tuo lumi ei pyrytä pitkäksi aikaa jäädäkseen... 

Alla satunnaisia pikaräpsyjä alkuvuoden menosta:

Puuhommia... Akille kunnia isoimmasta työstä!

Ipsun tärkeä rooli sälpyntekijänä. Kyllä syttyy!

"Jahajaha, eihän siellä kukaan vaan..." Rajavartiolaitos näennäisellä tauolla.

Puuhommia on ollut kahdellakin eri pihalla, meidän lisäksi tuolla "ylempänä" anoppilassa. Jutilla kova homma juosta kahden pihan väliä ja vahtia kaikkien liikkeet. Samoten muutamia puita on kaadeltu noista metsistä, jolloin junnu on saanut toimittaa tärkeää virkaa työvälineiden kuljettajana ukkojen välillä :D Traktorin rinnalla juoksee ja seurailee kaikki mahdolliset toimenpiteet. Crossipyörän kanssa "lenkkeily" sujuu myös...ja allekirjoittanut saa taas kiittää ja kuitata koirien väsyttämisestä!

"No niin ja sitten rohkeasti tännepäin, seuratkaa mua vaan niin kyllä se tukki sieltä liikahtaa!"

Tai lähinnä Jutin väsyttämisestä. Moonahan ei tuommoiseen päättömään poukkoiluun lähde mukaan ollenkaan. Viime viikolla kävin n. 1,5 tunnin potkukelkkalenkin ja vaikka tahti oli rauhallista niin ei tuo Moona tahdo pysyä perässä. Tai välillä se kyllä laukkasi edelläkin, mitä ihmettelin suuresti. Mutta sitten loppuillasta näkikin, että lenkki otti voimille. Nukkui sikeästi ketunkerällä ja meni pimeään makkariin yksin nukkumaan kesken päivänkin. Jotenkin ei ollut sellaista "hyvännäköistä" väsymystä -liekö oli kipua tai kolotusta... En ole sen jälkeen sitä ottanut sitten noille vauhdikkaammille lenkeille enää mukaan. Kävellenhän se kyllä päkittää vaikka kuuhun (eilinen 8km matka ei tuntunut missään), mutta nuo kelkka- ja hiihtolenkit saa unohtaa. Helpompi itsellekin, kun saa päästellä niin lujaa, kuin haluaa, eikä tarvitse muoria alkaa odotella vähän väliä. Moona tulee kesällä 7 vuotta, että eihän se mikään älytön vanhus vielä ole, mutta ikinä se ei varsinainen juoksijahuippu ole ollut niin se ominaisuus tuskin nyt vanhoilla päivillä ainakaan paranee.

Hengailua ja edustusilmeet. Hyvin näkee koirien kokoeron tässä... Pikku-Ipsu :)