Metsometsällä

Pari viikkoa sitten päästiin sunnuntaiaamun ratoksi tositoimiin. Pojilla oli mennyt ammuttu metso hukkaan ja 1.5 tunnin hakemisen jälkeen siitä ei oltu löydetty muutakuin verinen läikkä ja läjä höyheniä. 

Lähdettiin koirien kanssa kokeilemaan ja varoittelin kyllä, että toimintavarmuutta en arvaa antaa, sillä pk-puolellehan nuo on molemmat opetettu, eli ihmisen hajua jäljittämään. Ja sitä hajuahan riitti, kun siellä oli tallottu ees taas pitkin metsiä. Moona on jonkin verran ollut lintujen kanssa tekemisissä, mutta varsinaista riistaviettiä sillä ei juurikaan ole.

Suuret metsästäjät matkalla kohteeseen. Mukana ei ole naamioitumisheiniä vaan emännän rescue-perennat :)

Verijäljille kun päästiin niin minä en ehtinyt muutakuin vähän Jutille verta näyttää niin Moona oli jo ampaissut liikkeelle. Nokka ylhäällä lähes suoraa juoksua 50 metrin päähän ja sinne se pysähtyi. Näin koirasta pelkän selkälinjan, mutta arvasin, että johonkin notkelmaanhan se lintu hakeutuu, eikä se Moona nyt turhaan siellä paikallaan seisoskelisi pää alhaalla. Siellä se piteli elävää metsoa pyrstön tyvestä kiinni :D Onneksi ei ollut pahapäinen lintu, että olisi alkanut nokkimaan... Juoksujalkaa me ihmisväki koitettiin päästä lähemmäs ja matkalta huusin irroituskäskyn (pelkäsin, että se puree lihat pilalle tai syö koko linnun :D ) ja lintu lehahti reilun 10m vielä eteenpäin, josta pojat sitten ottivat sen kiinni.

Ei ole mikään turha kampe tuo Ippe -puolieläköitynyt sohvaperuna <3