Syyshommia

Käytiin tänään Sarin kanssa päättämässä jälkikausi. Onhan tässä kelejä vielä vaikka kuinka, mutta jos otetaan huomioon minun treenitahti, niin elettäis jo pitkällä talvessa ennenkuin seuraavan jäljen aika olis :D Jutilla on hyvät ainekset jäljestämiseen, mutta tässä vaiheessa oma motivaatio on niin paljon muissa hommissa, etten ole jaksanut panostaa tähän lajiin. Hyvien aineksien ansiosta se kyllä hanskaa sen jäljen sitten ensi kesänäkin... ;)

Tänä kautena ajoin keväällä kolme jälkeä pellolle ja painiskelin samalla erillisenä treeninä esineilmaisu-ongelman kanssa. Heinäkuussa jälkileirillä 2 jälkeä metsään (Jutin ensimmäiset) ja siellä samalla leirillä heitettiin esineongelma huitsin hiiteen, eikä sitä sen koommin ole tarvinnut murehtia :) Elokuussa ajoimme yhden metsäjäljen ja nyt lokakuussa toisen.

Heinäkuun leirillä laitettiin esineet suoraan metsään murehtimatta niitä sen kummemmin. Olin siis taistellut ilmaisun kanssa omana treeninään nurmikolla/pellolla ja kuvitellut, ettei niitä ikinä voisi metsään siirtää, ennenkuin ilmaisu on täydellinen näissä oloissa. Kouluttajan arvion mukaisesti Juti toimi metsästä löytyvien keppien kanssa niin hyvin, että ollaan jätetty jatkuvat makupalat jäljeltä pois (satunnaisia vahvisteita lukuunottamatta) ja keskitetty palkkaus keppien ympärille, joita jäljellä on aina 5-6 kpl. Joten vaikka treenikerrat on jääneet vähiin, niin edistys on silti ollut niin huimaa, että ei voi olla kuin tyytyväinen :)

Heinäkuun leirillä löydettiin myös tottikseen uusi vaihde silmään. Vietti ja koira pysyy kasassa huomattavasti paremmin tällä keinolla. Pikkuhiljaa näissäkin hommissa edetään. Uusimpana tuulena saatiin Outilta hyvä ohje eteenmenon maahanmenoon, ja tämä kikka tuntuu heti suoraan siltä, että "juu, tämähän toimii". Ja silloinhan se toimii, jos se omassa päässä vaikuttaa siltä :) Motivaatio kuitenkin on oikeilla urilla, parin tyttökoiran kanssa pystytään aika huoletta treenaamaan irrallaan, eikä karkaamisen merkkejä näy. Uroksia meidän porukassa on yksi ainoa, mutta ei se nyt suurempaa numeroa siitäkään tee. Minä itse ehkä teen ja varon visusti, ettei pääse tilannetta, että se karkaisi sinne kukkoilemaan, siispä Juti tässä treeniseurassa on ollut vielä kiinni. Ongelma on varmasti isompi omistajan, mitä koiran päässä.

Heinäkuussa Ipsulle tuli vähän kränää bernhardilaisnartun kanssa ja kolmeen reikää saatiin selkään. Muutama päivä meni pyjama päällä, mutta Ipsu itse ei tilannetta sen kummempana pitänyt, taisi tuumata vain, että "Näkisittepä sen toisen" :)

Rajavartiolaitos työssään.

Talo on tästä edennyt jo vaikka kuinka. Josko joku päivä saisi otettua tuoreempia kuvia.

Yritin kuvata Jutia komean vaahteran alla. Yritykseksi jäi, mm. photobomb Ippe iski :D

"Tätä mieltä oon tästä sun heiluttelulehdykästäs kuule..."

Ipsun tyylinäyte vaahteranlehden syönnistä.

Alla hupaisa kuvasarja, kun Ipsu tuli mun selän taakse liehistelemään keppi suussa ja Jutilla meinasi palaa käpy :D

"MAAHAN!"
"Ai niiin, JOOJOOO, tartte heti hiiltyä... Vähän vaan katsoin sinne..."