Ilmakuvia raksalta

Viime viikolla saatiin kokeilla kopterikameran avulla, että miltä ne tilukset näyttää ylhäältä käsin:

Alalaidassa nykyinen punainen tupamme ja sen vierellä navetta, joka näyttää tässä kuvassa hullunkurisen pieneltä. Todellisuudessa se on iso rakennus. Navetan päädyssä autokatos, joka avattiin jo viime syksynä. Sen verran hienoiksi ollaan opittu, että autojen laseja ei aamuisin rapata ;)

Oikealla lähin naapuri, joka on ainoa vähän kiusallisen lähellä oleva talo. Siellä pellonreunassa kasvaa jo pensasaita ja muutakin istutusta on tarkoitus laittaa, jotta saadaan se kuuluisa oma rauha tuollekin puolelle pihaa. Sitten onkin nuo ihanat ihanat pellot, joita pitkin pääsee kilometritolkulla niin kauas kuin huvittaa tarpoa. Ja talvella jäätä pitkin <3

Vasemmassa ylälaidassa näkyy pihatie, joka kokonaisuudessaan on n.200m pitkä. Eipähän urki uteliaat lenkkeilijät tien varresta turhia ;P Tuo tyhjyyten johtava tienpätkä on meidän maita, mutta alapeltojen omistaja teki sen omaa kulkuaan varten. Jotkut luulivat alkuun, että meidän talo tulee tuonne tien päähän. Minusta se kuitenkin oli itsestään selvää, että tie uudelle talolle kulkee vanhan pihan läpi, jotta pihapiiristä saadaan tarpeeksi yhtenäinen.

Punaisen tupamme takana on vanha pelto, jonne haaveena hankkia kesälampaita. Myös uuden talon alapuolella on kohtuullisen kokoinen peltopläntti, jonka siistimisen lampiset voisivat hoitaa. Vanhan pellon takana on n.puoli hehtaaria metsää, jonne aitauksen voisi periaatteessa laajentaa. Joskus oon kuullut, että lampaat on huonojalkaisia, että niitä ei saisi juoksuttaa - miten lie on tuommoisen monttuisen metsäpohjan laita, onko se hyväksi vai huonoksi niiden kintuille? Tarvinee selvitellä asiaa... ja paremmin tietävät saa vinkata neuvoja! Kanalaa myös haaveilen tuon vanhan mökin saunaan, mutta katsotaan nyt mitkä näistä kotkotuksista toteutuu ja mitkä ei... :D

Tämä talon takaosa tuottaa pihasuunnitelmien osalta semmoisia hankaluuksia, jotta mihin kohtaan ja miten rajataan nurmialue järkevästi. Piha on niin valtava, etten haluaisi ihan mahdottomasti sitä nurmikonleikkuutyötä, joten välttelen sellaisten isojen aakeiden jalkapallokenttien muodostamista. Mikäli keksin jonkin järkevän keinon niin nurmialue ei todennäköisesti tule ulottumaan tuonne vasemmalla olevalle rajalle asti, vaan yritän katkaista sen tuon kivikasan ja autotallin kanssa samaan linjaan. Suunnitelmissa tiheitä havuistutuksia, parilatoa, heinäseiväsaitaa ja järven puolelle jotain porakivipengerrystä tms... Aika näyttää mitkä toteutuu ja miten :)

Metsometsällä

Pari viikkoa sitten päästiin sunnuntaiaamun ratoksi tositoimiin. Pojilla oli mennyt ammuttu metso hukkaan ja 1.5 tunnin hakemisen jälkeen siitä ei oltu löydetty muutakuin verinen läikkä ja läjä höyheniä. 

Lähdettiin koirien kanssa kokeilemaan ja varoittelin kyllä, että toimintavarmuutta en arvaa antaa, sillä pk-puolellehan nuo on molemmat opetettu, eli ihmisen hajua jäljittämään. Ja sitä hajuahan riitti, kun siellä oli tallottu ees taas pitkin metsiä. Moona on jonkin verran ollut lintujen kanssa tekemisissä, mutta varsinaista riistaviettiä sillä ei juurikaan ole.

Suuret metsästäjät matkalla kohteeseen. Mukana ei ole naamioitumisheiniä vaan emännän rescue-perennat :)

Verijäljille kun päästiin niin minä en ehtinyt muutakuin vähän Jutille verta näyttää niin Moona oli jo ampaissut liikkeelle. Nokka ylhäällä lähes suoraa juoksua 50 metrin päähän ja sinne se pysähtyi. Näin koirasta pelkän selkälinjan, mutta arvasin, että johonkin notkelmaanhan se lintu hakeutuu, eikä se Moona nyt turhaan siellä paikallaan seisoskelisi pää alhaalla. Siellä se piteli elävää metsoa pyrstön tyvestä kiinni :D Onneksi ei ollut pahapäinen lintu, että olisi alkanut nokkimaan... Juoksujalkaa me ihmisväki koitettiin päästä lähemmäs ja matkalta huusin irroituskäskyn (pelkäsin, että se puree lihat pilalle tai syö koko linnun :D ) ja lintu lehahti reilun 10m vielä eteenpäin, josta pojat sitten ottivat sen kiinni.

Ei ole mikään turha kampe tuo Ippe -puolieläköitynyt sohvaperuna <3

Sisustusjuttuja

Nyt kerrankin on sellainen vaihe, että tekee mieli raapustaa tänne bloginkin puolelle jotain kuulumisia. Lähinnä se kuitenkin koskee tätä päätään nostelevaa sisustusintoilua, josta tekee mieli höyrytä. Tarttee varmaan vaihtaa blogin esittelyä hiukan, jos nyt innostun enemmänkin tänne päivittämään näitä sisustukseen liittyviä suunnitelmia. Mukava niitäkin lukea sitten vuosien päästä ja katsoa, mitkä jutut lopen toteutui :)

Mulla on vielä reilusti aikaa miettiä näitä hommia, sillä väliseinätkään ei ole vielä pystyssä. Vaan parempi kai se on olla ajoissa liikkeellä, mitä sitten viime tinkaan hädässä päättää kaikki jutut.

Takka-leivinuuni on tehty ja siitä tulikin HIENO! Kaikki kunnia Tulisijamestareille hyvästä työstä. Tyytyväinen saa myös olla omaan inspiraatioon laattavalinnassa, tuo Treverkhomen saarni-laatta, kun iski silmään niin ei paljon muuta tarvinnut enää miettiä :) Leivinuuni on siis tuolla keittiön puolella, siinä on vain perus valkoinen pinta. Sille puolelle ei mieleen tullut mitään tehostetta tms, niin jätin sen mieluummin neutraalin näköiseksi, kuin että olisin alkanut vängällä siihen keksimään mitään.

Keittiö on suunniteltu ja toivottavasti siihen ei enää muutoksia tule. Lue; että alkaisin hätäpäissäni muka mieltä muuttamaan... Ovimalleja nääs on jo veivattu vähän eessuntaassun.

Tänään pyysin suunnittelijaa piirtämään kuvia wc:n, kodarin ja makuuhuoneiden kaapeista. Vessan ja kodarin kalusteiden värimaailmassa onkin vähän miettimistä... Kodarihan meillä tulee olemaan sellainen sikaosasto, -koiraportilla varustettu huone, jossa karvakansa kuivattelee lenkin jälkeen ja pudottelee enimmät kurat sun muut sinne lattialle. Ravisteluja ajatellen jokin kirjava/ tummempisävyinen ovimalli alaosaan ei ehkä olis hullumpi... En vaan tässä vaiheessa oikein ajatuksissa osaa nähdä siellä semmoista. Tekniseen tilaan ostin jo lattialaatat (se tehdään ensi viikolla valmiiksi, jotta koneet saadaan kytkettyä) ja sitä samaa laattaa oli tarkoitus tulla myös kodariin. MUTTA, pikaisten kura-, hiekka,- ja pölytestien perusteella siinä näkyy kyseiset karvakansalaisten suosimat "ainekset" aivan liian hyvin. Mietinnässä nyt onkin kirjavampi Valsersteinin laattamalli. Pienikin kuviointi laatassa tekee paljon sille, että lika ei siinä niin selkeästi näy.

Teknisen tilan mukavan halpa Pallas-laatta. Ehkä tätä kuitenkin pesuhuoneeseen tulee, siellä se on sen verran helpompi suihkuttaa puhtaaksi, eikä muutenkaan ole niin herkästi kaikkien katseiden alla.

Tämä Valsersteinin laatta harkinnassa...

Ja nyt, kun laatoista puhutaan niin tässä uusin villitys- tuo valkoinen tehosteseinä 8) Meillä ei suihkun sijoittelu ole sellainen, että tätä sinne kannattaisi laittaa, mutta mielikuvissa siintää vessan takaseinä... 

Syyshommia

Käytiin tänään Sarin kanssa päättämässä jälkikausi. Onhan tässä kelejä vielä vaikka kuinka, mutta jos otetaan huomioon minun treenitahti, niin elettäis jo pitkällä talvessa ennenkuin seuraavan jäljen aika olis :D Jutilla on hyvät ainekset jäljestämiseen, mutta tässä vaiheessa oma motivaatio on niin paljon muissa hommissa, etten ole jaksanut panostaa tähän lajiin. Hyvien aineksien ansiosta se kyllä hanskaa sen jäljen sitten ensi kesänäkin... ;)

Tänä kautena ajoin keväällä kolme jälkeä pellolle ja painiskelin samalla erillisenä treeninä esineilmaisu-ongelman kanssa. Heinäkuussa jälkileirillä 2 jälkeä metsään (Jutin ensimmäiset) ja siellä samalla leirillä heitettiin esineongelma huitsin hiiteen, eikä sitä sen koommin ole tarvinnut murehtia :) Elokuussa ajoimme yhden metsäjäljen ja nyt lokakuussa toisen.

Heinäkuun leirillä laitettiin esineet suoraan metsään murehtimatta niitä sen kummemmin. Olin siis taistellut ilmaisun kanssa omana treeninään nurmikolla/pellolla ja kuvitellut, ettei niitä ikinä voisi metsään siirtää, ennenkuin ilmaisu on täydellinen näissä oloissa. Kouluttajan arvion mukaisesti Juti toimi metsästä löytyvien keppien kanssa niin hyvin, että ollaan jätetty jatkuvat makupalat jäljeltä pois (satunnaisia vahvisteita lukuunottamatta) ja keskitetty palkkaus keppien ympärille, joita jäljellä on aina 5-6 kpl. Joten vaikka treenikerrat on jääneet vähiin, niin edistys on silti ollut niin huimaa, että ei voi olla kuin tyytyväinen :)

Heinäkuun leirillä löydettiin myös tottikseen uusi vaihde silmään. Vietti ja koira pysyy kasassa huomattavasti paremmin tällä keinolla. Pikkuhiljaa näissäkin hommissa edetään. Uusimpana tuulena saatiin Outilta hyvä ohje eteenmenon maahanmenoon, ja tämä kikka tuntuu heti suoraan siltä, että "juu, tämähän toimii". Ja silloinhan se toimii, jos se omassa päässä vaikuttaa siltä :) Motivaatio kuitenkin on oikeilla urilla, parin tyttökoiran kanssa pystytään aika huoletta treenaamaan irrallaan, eikä karkaamisen merkkejä näy. Uroksia meidän porukassa on yksi ainoa, mutta ei se nyt suurempaa numeroa siitäkään tee. Minä itse ehkä teen ja varon visusti, ettei pääse tilannetta, että se karkaisi sinne kukkoilemaan, siispä Juti tässä treeniseurassa on ollut vielä kiinni. Ongelma on varmasti isompi omistajan, mitä koiran päässä.

Heinäkuussa Ipsulle tuli vähän kränää bernhardilaisnartun kanssa ja kolmeen reikää saatiin selkään. Muutama päivä meni pyjama päällä, mutta Ipsu itse ei tilannetta sen kummempana pitänyt, taisi tuumata vain, että "Näkisittepä sen toisen" :)

Rajavartiolaitos työssään.

Talo on tästä edennyt jo vaikka kuinka. Josko joku päivä saisi otettua tuoreempia kuvia.

Yritin kuvata Jutia komean vaahteran alla. Yritykseksi jäi, mm. photobomb Ippe iski :D

"Tätä mieltä oon tästä sun heiluttelulehdykästäs kuule..."

Ipsun tyylinäyte vaahteranlehden syönnistä.

Alla hupaisa kuvasarja, kun Ipsu tuli mun selän taakse liehistelemään keppi suussa ja Jutilla meinasi palaa käpy :D

"MAAHAN!"
"Ai niiin, JOOJOOO, tartte heti hiiltyä... Vähän vaan katsoin sinne..."