Täällä ei ole tainnut ollakaan puhetta, että meille on reilu kuukausi sitten muuttanut uusi perheenjäsen. Leevi, aka Bööms, Pötsi, Lepe.
Leevi on jo kohta 10-vuotias leikattu kolli. Hankin Leevin ja sen sisaruksen niiden ollessa pieniä pentusia - tämä oli vielä sitä aikaa, kun olin sitä mieltä, että ei missään nimessä koiraa, mutta joku eläin oli kotiin saatava. Kissat tottuivat ulkoilemaan rivitaloasunnon ulkohäkissä, mutta kun tuli aika, että muutin sellaiseen asuntoon, jossa ne eivät olisi ulos päässeet niin ne muuttivat Kalajoelle pikkusiskolleni ja pääsivät ulkoilemaan vapaasti. Olisivatkohan ne olleet silloin jotain 6-vuotiaita...? Vuosien saatossa Leevin sisarus hävisi johonkin Kalajoen maastoihin, mutta Leevi pitkistä reissuista huolimatta palasi aina kotiin ruokakipolle.
Nyt, kun me tänne Kivistölle muutettiin ja hiirikissan virka avautui niin Leevi muutti takaisin :) Siskoni tekee paljon töitä ja sisaruskissan häviämisen jälkeen Leevi oli ollut vähän yksinäisen oloinen hellyydenkipeä höppänä. Täällä sillä on enemmän seuraa niin koirista kuin ihmisistäkin.
Moonahan on kasvanut näiden kissojen kanssa, joten sen maailmaa ei kissan saapuminen hetkauttanut mihinkään suuntaan. Juti taas on vallan viehättynyt uudesta ystävästä, huoh... Ulkona olen varuillani, ettei pääse jahtaamaan, mutta sisällä tulevat jo hyvin juttuun. Alku ujouden jälkeen Leevi mennä vötkistelee ympäri asuntoa ja välillä tuntuu, että oikein tahallaan spurttailee, jotta saa tuon koiran villiintymään. Kaikessa innokkuudessaan Jutihan ei jätä tuota kissaa hetkeksikään rauhaan, niin kauan kuin se liikkuu ympäriinsä. Kävelee perässä, ympärillä, haistelee loikkii, tökkii kuonolla jne... Voihan rasittavuus, välillä meinaa jo hermo mennä, että eikö se ikinä kyllästy tuohon kissaan. Sitten, kun Leevi rauhoittuu sohvalle tai sängylle nukkumaan niin malttaa Jutikin pistää pötkölleen.
Vaan osaa se Leevi puolensakin pitää! Tässä parivaljakossa jos missä näkee kaksi eri eläinlajia, jotka eivät todellakaan puhu samaa kieltä. Kissa puskee päällään ja koira-parka vuorottelee pakenemisen ja uteliaisuuden välillä, kun ei tiedä mitä toinen tahtoo. Onpa sekin nähty, että Juti pakenee edellä ja kissa juoksee häntä pystyssä perässä :D Tilanteessa ei siis mitään vihamielisyyttä ollut, ei vaan aina mene nuo noiden ajatuksen yksiin. Sitten taas, kun kissa haluaisi istua rauhassa paikoillaan, niin koira tekee leikkiinkutsumis-asentoja ja koittaa tökkiä nokallaan. Tarpeeksi murhaava katse riittää siihen, että Juti väistää ja miettii, että missä meni taaaaas vikaan.
Nykyään Leevi on jo niin rohkaistunut, että välillä jo leikkii Jutin kanssa. Sängyn alta sohii tassuilla ja kieriskelee siellä härnäten isoa hölmöä ystäväänä. Samalla on oppinut, että tuo koirahan juoksee kauhuissaan karkuun, kun hän vähän tassua sille näyttää. Joten, kun Jutin härppivä läheisyys käy liiallisuuksiin niin sieltä tulee tassua oikein olan takaa. Tämän jälkeen pontevan näköisenä seisoo koko kissanmitalla, että "Jukoliuta, nyt riittää tuo pelleily!" Alla havainnollistava esimerkki :D
Toivotaan, että yhteiselo pysyy tällä mallilla, eikä kukaan jatkossakaan hermostu toisiinsa tämän enempää. Leevikään ei tosissaan kynsi, kunhan laiskasti hutkii tassuillaan ja pitää yli-innokkaan juniorin sopivasti kurissa ja nuhteessa. Alla vielä video, jonka laatu on tieten järkyttävän huono, kun on naamakirjasivuilta kopioitu 6 vuotta vanha video. Mutta kyllä siitä sen verran näkee, että Leevi on ehkä hyvähermoisin kissa ikinä ja Moonastakin kasvoi ihan asiallinen koirakansalainen tämän kissan kasvatuksellisen kurin alla :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti