Jääkausi avattu!

"KYLLÄ LÄHTEE!"

Tänään avattiin jäälenkkeilykausi. Järvellä on niin vähän lunta, että siellä pääsee potkuttelemaan minne vain, eikä lenkit ole riippuvaisia kelkanjäljistä. Yleensä kyllä kuljen rantoja myöten - onpahan koirille haisteltavaa ja myyriä "metsästettäviksi" peltojen reunoilla. Tästä alkaa se ihana rennon lenkkeilyn kausi, kun ei tarvitse itse kulkea silmät selässäkin muiden kulkijoiden tai autojen varalta.

Viime viikolla jatkoin meidän pakkastreenien tuotosta, lelujen keruuta koppaan. Jutia ei ole treenattu välissä "salaa" vaan kaikki treeni on näissä videoissa. Tänne esille ne laitan lähinnä sen takia, että muutaman vuoden kuluttua on mukava itsekin katsoa, että mitä kaikkea sitä on tullutkaan tuuskattua :) Tuo ensimmäinen video on melko pitkä ja tylsä; vähän on homma hakusalla aluksi yli viikon tauon takia ja sitten on muutakin häröilyä, Aki kävelee, höpöttää, kamera kaatuu, Ippe vollottaa portin takana ja häiritsee Jutin keskittymistä... 

Vähän turhan nopeasti ja  aivan liian pitkään etenen treenin vähyyteen nähden, mutta näiden harjoitteluiden tavoitteena on lähinnä väsyttää tuo koira aivotyöllä niin siksi vaadin ja vaikeutan kohtuullisen nopeassa tahdissa hommaa. Jutista näkee välillä turhautumisen merkkejä, mutta ei se tälläisessa hömppäharjoituksessa haittaa, tuleepahan testattua, että lakkaako se tekemästä vai jaksaako jatkaa yrittämistä. Tämä menee taas siihen kategoriaan, että "tee kuten minä sanon, älä niinkuin minä teen": paasaan aina kaikille treenien lyhyydessä ja siitä, että koira jaksaa vielä hyvin. Mutta tässä kun tuntee tuon omansa sen verran, että näkee milloin sitä viitsii vielä "hiillostaa", ettei homma mene pilalle. Tottiksessa sitten taas olen aivan ylivarovainen väsyttämästä liikaa, siinäkin olisi ehkä tapojen muuttamisen aika -ainakin joiltain osin...

Toisella videolla sitten näätte, että pienen tauon aikana junnulla syttyy lamppu päähän ja homma alkaa sujua :) Harmiksi vain video katkeaa keskenkaiken, mistä lie syystä. Juti toimi niin hyvin, että tämä treeni ei kuitenkaan mahdottoman kauaa kestänyt, ettei olisi tullut väsymyksen takia enää takapakkia.

Pakkaspäivän sisätreenejä

Mittari näyttää -24 astetta, joten liikoja lenkkeilyintoja ei ollut kellään -paitsi tietenkin Jutilla. Moona taas ei tahdo tareta toppatakillakaan, tassuthan ne jäätyy ensimmäisenä ja siihen ei tässä tapauksessa montaa minuuttia tarvita :D Kilometrin verran käytiin muodon vuoksi köpöttämässä ja muu ulkoilu menikin puita kantaessa pannuhuoneeseen. Kottikärrytolkulla saa näillä keleillä syytää puita pesään jos meinaa, että suihkuvesi riittää ja mökissäkin pysyisi lämpö yli 20 asteen.

Illan ratoksi otin koirille pienet aivojumpat. Moona on niin etevä, että sille ei paljoa haastetta ollut, mutta Juti opetteli ensimmäistä kertaa lelujen keräystä koppaan, joten sille saatiin hyvää pähkäiltävää :) Otin videolle molempien harjoittelut, Juti ensin, välissä Moona ja sitten vielä junnulle toisto. Yhdessä videossa myös pieni photobomb Leevi...

Juti ei osannut valmiiksi mitään muuta, kuin kosketusalustan. Sillä hain ensin korin pohjan kosketuksen ja aika pian alustan saikin ottaa pois. Aluksi riittää, että Juti vain koskee korin pohjaa, teen siitä "merkityksellisen" sille ja se oppii kohdentamaan sinne pohjalle. Juti toimi niin hyvin, että saatiin jo vähän leluakin mukaan. Se alkoi jo vähän turhautuakin, kun ensin pelkästään yhtä ja samaa jankattiin.

Alkuun lelun pudotus 'irti'-käskyllä, jotta ymmärtää jutun juonen. Melkein heti jätin sen kuitenkin pois, ettei jää käskyyn liiaksi kiinni. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaanhan näin nopeasti ei kannata edetä, mutta minkäs teet, kun oli etevä oppilas ;) Vielä lelunkin kanssa kuitenkin vahvistelin pohjaa.

Pohjan vahvistamisen saa kyllä aika pian jättää pois, koska Moonalle oon aikoinaan onnistunut rakentamaan sellaisen käytösmallin, että se tahtoo jäädä kiinni jo korissa oleviin leluihin -videolta sitä näkyykin ja joudun välillä puuttumaan. Videolla aivan turhaan vahvistelenkin Moonalle pohjakosketusta, kun se todennäköisesti vain pahentaa tilannetta. Puolihuolimattomasti sitä tuli silti palkkailtua, kun tätä hommaa ei ole tehty pitkiin aikoihin -se kuuluisa varmuuden vuoksi vahvisteita... phah :)

Toisella videolle Jutille kertauskosketuksia ja sitten taas lelu. Maltilla junnu häärää ja tekee, vaikkei ihan täysin vielä älyä <3 Loppua kohden pystyn jo siirtämään lelun aavistuksen korin ulkopuolelle ja Juti siirtää päätään sen verran, että osuu koriin.

Mummulla kierrosmittari helähtää heti punaiselle, kun kuulee käskyn :D

Lisäksi hömpöteltiin vähän kiertämistä, kaukokäskyjä sekä tuikitärkeää nojatuoliin "lähettämistä". Kyllähän nyt joka mustin pitää 'tuoli'-käsky osata...

Pintoja ja lenkkeilyä

Akin mummun seinältä löytyi tälläinen aarre. Kivistön piha, silloin kun tilalla vielä oli lehmiä ja lampaita. Tästä haaveilen valokuvatapettia tai ainakin suurta canvastaulua.

Kodinhoitohuoneesta tuli aika villi kortti :) En halunnut valkoisia ovia, koska koirat kuivattelevat kodarin puolella -käytännössä siis ravistelevat minkä ehtivät. Puukuvioisista en löytänyt yhtäkään mieleistä kuosia, jota olisin halunnut katsoa läpi kodinhoitohuoneen. Ja sitten taas eriväriset ylä- ja alakaapit ei sopineet silmään myöskään.

Noita tammivetimiä olin ihastellut jo pidemmän aikaa, mutta en uskonut niitä laittavani mihinkään. Mutta kun päädyttiin mustaan ovimalliin niin siinä ei enää tarvinnut miettiä, että mikä vedin valitaan 8) Tammen värisen tason halusin, mutta juuri tuota sävyä en ollut edes ajatellut -minusta se oli liian keltainen. Mutta, kun tuo sävy se on pari tuolle vetimelle, niin sillä sitten mennään. Pääasia, että taso ja vetimet rimmaavat keskenään :)

Kodariin ja pesuhuoneeseen tulee näistä tuo tummempi laatta. Josko toimisi paremmin, mitä teknisessä tilassa oleva tasaisen harmaa laatta, joka on kieltämättä melkoisen näköinen heti, kun joku siellä käy pölyiset kengät jalassa pyörähtämässä...

Alkutalven liukkaiden ja muiden kiireiden takia koirat on päässet aika hävyttömän vähän lenkille. Moona varmasti on ollut ihan tyytyväinen, mutta Jutille nuo kävellen tehdyt lenkit ei tunnu missään, vaikka irrallaan saa koko lenkin ollakin. Nyt viimein kelkka- ja hiihtokelit on kuitenkin koittaneet niin junnu pääsee sopivan nopeatempoisille reissuille :)

Juti ei ole mikään luontainen vetokoira, beussiksi varmasti aika rauhallinenkin. Tämä oli neljäs vetoreissu tälle talvelle ja reilu kilsan se vetää kerrallaan. Tällä reissulla otti pari laukkapätkääkin ja vastaa kehuihin kovempaa vetämällä, joten homma alkaa sujua :) Vetomatkat olen pitänyt tarkoituksella lyhyenä, että homma pysyy mielekkäänä näin alkukaudesta. Loppulenkin 6km kasvatettiin sitten emännän kuntoa, kun räkä poskella potkuttelin tuon perässä :D Kunto koirallakaan ei varmaan vielä ole erityisen hyvä, johtuen näistä reippaiden lenkkien vähyydestä... Kesällä kyllä pyöräiltiin 10km lenkkejä, mutta onhan niistä jo aikaa. Järvelle pääsyä odotan, saa emäntäkin sukset alleen ja menoksi! 

Vuodenajat

Toim. huom: Tunnisteita luodessa tämä vanha päivitys pöläytti itsensä jostain syystä tähän etusivulle. Noh, komeita kuvia, kelpaahan niitä katsella...

Tänä vuonna otettuja kuvia selaillessa löytyi yllättävän hyvin tästä meidän tontilta samasta paikasta otettuja kuvia, mutta eri vuodenaikaan. Alin talvikuva on otettu alkuvuodesta, ei täällä sentään noin paljon vielä ole lunta. Silloin alkuvuonna muuten vain lenkitettiin koiria näillä pelloilla, eikä osattu kuvitellakaan, että ne samat tilukset olisi puolen vuoden päästä meidän :)

Näitä kolmea katsoessa tulee kyllä kesää ikävä!

Anoppilassa oli tälläinen aarre, joka löysi tiensä meidän olohuoneen seinälle. Harmi, kun tuosta kuvasta ei löydy vuosilukua. Ihan hetkeen tuota kuvaa ei kuitenkaan ole otettu, sillä navetan lisäsiipi ja sen vieressä oleva punainen latokin ovat vielä pystyssä ja navetan ovellekin menee tiuhaan käytetty polku. Samoin perunaa ja heinää ei ole tällä tilalla hetkeen viljelty... Navetan lisäsiivestä ei ole tänä päivänä tietoakaan ja sen vieressä olevan ladon jäänteitä siivottiin täällä tontilla ensimmäisenä. Niitä jälkiä näkyykin tuossa ensimmäisessä kesä-kuvassa.