Väsyneitä koiria

Koirat on saaneet liikuntaa tämän viikon lopulle enemmän mitä pitkään aikaan (vai peräti ikinä...). Aki osti sukset itselleen ja parina päivänä kävi niitä testailemassa. Perjantaina minä sairastin ja lauantaina jumitin töissä niin sillä aikaa koirat kuitenkin liikutettiin väsyksiin, luksusta! :)

Tänään käytiin sitten porukalla reissu. Makkarat reppuun ja hiihdettiin 4km matka laavulle. Siellä hurahti aikaa ja muutamia muitakin hiihtäjiä jututettiin. Koirien läsnäolosta ei kukaan näyttänyt hapanta naamaa, enemmänkin toisinpäin. Vaikka tuo tuollainen "metsälatu" pelkällä perinteisen uralla onkin, niin jos joku haluaisi heittäytyä hankalaksi niin voisihan se koirista valittaa... Onneksi täällä pikkupaikkakunnilla ei ihan niin ahdasmielistä väkeä ole :)

Juti tyytyväisenä maireilee luun kanssa...

...kun taas Moonan katse voisi tappaa, kun yrittää mennä kuvaamaan kesken kaiken :D

Myöhemmin kotona kerrossänkykansaa.

 Mantun kanssa käytiin eilen treenaamassa. Seuraamisen paikkaa; alkuun pallolla, sitten namilla. Pallon kanssa alkaa sählätä sen verran ja haukkua paukuttaa, joten katsoin paremmaksi hakea paikkaa makkaralla. Pallon kanssa haukkui pari kertaa jopa kesken seuraamisliikkeen :O Pysyi kontaktissa ja piti paikan vaan mulle itselle iski ajatus, että en kyllä halua äänellä ylivuotavaa koiraa tottikseen! Siinäpä sitä sitten oltaiskin, milläs sitä saat rauhoitettua ja karsittua pois - varsinkin, kun emäntä itsekin on välillä melkoinen ADHD... Tokihan lelupalkkaa jatketaan, pitää vaan pitää vähän silmällä kierroksia ja opetella itse pelaamaan sen vireen kanssa niin, ettei mene turhan louskuttamiseen, vaan haukku tulee sitten vasta käskystä. Ruualla toimi hyvin ja tosi nopeaan se tipahtaa taemmalle paikalle, kun vaan muistaa palkata sen oikeaan kohtaan.

Sitten vähän naksuteltiin liikkeestä seisomista. Hyvää häiriötreeniä koirille, kun Ada-flätti makasi maassa ja me liikuttiin pikkuhiljaa lähemmäs pysähdyksiä tehden niin alle 2m päästäkään Juti ei vilkaissutkaan toista koiraa. Hieno mies :) Loppuun paikallaoloa. Sidoin liinalla tolppaan kiinni, ettei keksi kimmota Adan tykö. Vajaa kaksi minuttia oltiin, minä 2-3 metrin metrin päässä ja aika tiheään palkkaillen. Kertaakaan ei yrittänytkään nousta tai kovin pahasti edes kuikuilla naapuriin.

Moonalle otin merkkiä. Muovisilla kukkapurkeilla :D Kartioita ei ollut siihen hätään saatavilla niin nappasin ne mukaan autokatoksesta. Merkille meno ollaan joskus osattu ja nytkin palautui kohtuu hyvin mieleen, kun vaan ohjaaja älysi lopettaa koiran aliarvioinnin. Pitää kotiin ottaa yksi kartio ja sisätreeninä harjoitella kohtisuoraa asentoa vielä varmemmaksi.

Jutilaisen kuvakansioon lisäsin 3 kuvaa tämän hetken ulkonäöstä. 8,5kk ikäinen beauceronin poikanen.