Jäähallitreeniä

Eilen käytiin jäähallin parkkiksella treenaamassa ja voi sanoa, että kannatti lähteä, taas tuli opittua uutta, heh... Note to self: ÄLÄ sano koiralle "Vapaa"-käskyä ja kuvittele, että se kiltisti käy lähimmän puun juurella kusella. Otin Jutin autosta vierelle, enkä kytkenyt sitä vaan tässä-käskyllä kuljettiin parkkipaikan laidalle. Nuorikkohan oli melkoisen kierroksilla, niinkuin nyt yleensäkin treenien alkuun ja ympärillä vielä luistelijoita sekä autoilleen liikkuvia ihmisiä. Vapaa-käsky oli sille sitten vapaa ja se lähti rundaamaan pitkin parkkialuetta hajujen perässä. Voitte varmaan kuvitella, että minun huudot tässä vaiheessa eivät tavoittameet beauceronin korvia... :D Onneksi se sentään pysyi siellä parkkialueen perällä missä ei autoja ollut eikä tuota kiinnosta ryykätä ohikulkevien ihmisten luo. Lähinnä laukkoi nokka maassa Kitin jälkiä pitkin, jotta josko se ihana senjoriitta täältä jostakin löytyisi. Loppuun vielä uhmakas vastenhyppääminen ja pientä murina-ääniefektiä, että "Per... piip akka, yhtään ei tartte tulla keskeyttämään nyt, piip!"

Vaan jopas se teki sitten hyvin töitä heti tämän jälkeen! Samantien naksahti työmoodi päälle ja ei voi kyllä moittia yhtään. Kun se tekee hommia niin kertaakaan ei koita karkailla eikä ympäristössä olevat häiriöt vaikuta milläänlailla. Noutokapulan kanssa vähän joutui jahkaamaan, kun järkiään poimi sitä väärällä tyylillä (tassut edellä) ja kun jätti näistä palkkaamatta niin jätti poimimatta kokonaan. Toki tyylikin oli eri miten yleensä tehdään, tällä kertaa sen olisi pitänyt matkalta poimia kapula ja sitä ei olla juurikaan tehty, joten laitetaan tämä sen piikkiin. Salla ja hänen tyttö pölähtivät kesken treenin paikalle Outia jututtamaan ja puulasin henkilöryhmää tekemään siihen. Vallan mainio Jutilainen oli, täydet 10 pojoa!

Toisella kierroksella meinasi myös olla ongelmana ihana, valtava lumipenkka. Joka kerta, kun palkkasin lelulla ja annoin voittaa niin ryykäsi lumivallin päälle ja jäi sinne kieriskelemään. Yleensä ei tee tuota, vaan tuo lelun heti takaisin. Mutta sitähän se rakastaa: lumessa kieriskelyä ja mitä isompi läjä sen parempi. Pitänee käydä uudestaankin tuolla ja napata vanha kunnon nahkaremmi mukaan. Koiran piiskaamiseen. Ei sentään - vaan lelun päähän kiinni. Saa voittaa lelun, mutta remmi pysyy minun kädessä niin, ettei sen kanssa lähdetä kovin kauas rallattelemaan. Alunperin tämä remmi on parempaa saalisleikitystä varten, mutta ajaa asiansa tässäkin hommassa.

Niille, jotka eivät meitä ja meidän arkea tunne, niin tämmöiset murinatekstit saattaa kuulostaa kamalalta. "Hullu koira, ei alkuunkaan hallinnassa, en sallisi omalleni moista, johtajuusongelma jne..." Näistä nyt ei kuitenkaan kannata huolestua, hyvin meillä pyyhkii, ketään ei tarvitse tulla huostaanottamaan :) Tykkään kuitenkin kirjata tänne ylös nuo kaikki murkkuikäisen kiukuttelutkin, mukava lukea niitä sitten vuosien päästä. Plus sekin, että silloin, kun itse beussia mietin ja katselin niin mistään ei oikein löytynyt sellaista blogia tai sivustoa, josta olisi päässyt lukemaan näitä kaikkia puolia tämän rodun koulutuksesta ja ylipäätään arjesta. Toivotaan, että näistä jutuista olisi joskus hyötyä jollekin. Kasvattajat onneksi hyvin "varoittelivat" rodusta ja kertoivat kauhutarinoita, joten toivottavasti näitä koiria ei vääriin käsiin pääsekään päätymään. Juti on silti edelleen mielestäni ollut helppo ja mukava koira kaikinpuolin, mutta hyvä kuitenkin, että siitä pidettiin huoli, että tiesin mitä olen ottamassa :)

Tältä varmaan näyttää, jos joskus joutuu beauceronin syömäksi.