Juti osaa!

Ja edistyy! Mahtihomma! :)

Osaahan se, kun laitetaan ajatus mukaan ja olosuhteet kohdilleen. Paikkamakuun alkeet on meille ollut vähän haastavaa, Jutista on ollut mukavempaa loikkia ees taas ylösalasylösalas. Tai no oikeastaan siksi sen edistyminen on ollut hidasta, kun en ole sitä työn alle kunnolla ottanut, enkä näin ollen treenannut sitä säännöllisesti oikeissa oloissa ja mielentiloissa. Vähän sinnepäin ja siellä sun täällä kokeillut aina välillä - ja taas saatiin aikaan hienoa hyppyloikkakoikkaa.

Nyt me ollaan pyhitetty makkarin karvamatto meidän uusien asioiden treenialustaksi. Hiljainen pimennysverholla varustettu makuuhuone toimii varmaan lähinnä meikäläiseen kierroksia laskevasti, niin osaa olla lähtemättä koiran höyryilyyn mukaan. Plus Moona istuu olohuoneessa häkissä, joten se on sen verran syrjemmällä, että sekään ei ala piippaamaan ja haukkumaan ja omalta osaltaan häiriköimään meidän syväänhengitysharjoituksia.

Noutokapula pito. Seuraavassa siis useampia harjoituskertoja, ei toki kaikkia yhteen pötköön. Mälvää. Mälvää niin kovin paljon. Aluksi sain vakaa otteen aikaan sillä, että painoin itse kevyesti kapulan toista päätä, jolloin Juti automaattisesti kiristi otettaan ja sain palkattua. Tästä eteneminen tuntui kuitenkin hankalalta ja osaltaan koko homma meni mullakin sähläämiseen, joten kierrokset nousi ja mälväys jatkui.

Positiivista kuitenkin, että mielellään ottaa kapulan suuhun, kun se vain lähellä on, eikä esim. välttele sitä tai häivy paikalta.. Vaan kun ei se ihan riitä. Vauhtinoutona ja kesken matkan irrotuksella kyllä toimii ja kantaa hienosti, mutta haluan tuon palautuksen opettaa täysin irrallisena liikkeenä kuntoon ensin. Saataisiin se rauha siihen ja sählääminen pois.

Seuraavaksi kapula matolle tai minun reisien päälle, kun olin kyykyssä maassa. Tästä kun nosti ja pyysin irroituksen heti, niin saatiin edes sen nostomatkan ajan hyvä ja vakaa pito. Jutilainen vaan otti ja meni opettelemaan tämän makuultaan! Kapulan ollessa matalalla niin helposti yritti hutkia sitä jaloillaan ja tätä kautta meni maahan. Siitä sitten nosti sen sievästi ja irroitti. Vakaalla otteella. Hyväksytäänköhän kokeissa palautus maassa makaavana -pitäiskö tässä alkaa vaatia sääntömuutoksia,.. :D Istualtaan mälväys taas jatkui, heti kun oli saanut kapulan nostettua.

Sitten viimeinen pieni lisäys, kevyt käsi (tai oikeastaan pari sormea) leuan alle, ote pitää heti. Saatiin monta hyvää irroitusta tällä ja sitä oikeaa tuntumaakin palautuspaikkaan, kun seisoin polvillani. Kunhan tuo lotjake tuosta kasvaa, niin sehän saa palautettua nuo kapulat suoraan mun navan yläpuolelle muutenkin :)

Näiden pitotreenien jälkeen paikkamakuuta ja ylipäätään paikka-sanan yleistämistä. Kestää jo useita toistoja sekä helposti sen, että käyn pienen mutkan kävelemässä, palaan viereen ja palkkaan maahan tassujen väliin, ei yritäkään nousta. Jesjesjes! :) Hyvin pientä siis, mutta onnistumista ja edistymistä meille!

"Ihme keuhkoomista, tässäkin mää pitelen tätä
 tikkua ihan näin vaan, eikä mitään ongelmaa!"

Edustuskuva