BIS 3

Pari viikkoa sitten käytiin Kannuksen mätsäreissä ja Juti yllätti allekirjoittaneen napsaisemalla BIS 3-tuloksen plakkariinsa :) Kunhan lähdettiin ihmettelemään ja vähän harjoittelemaan kehäkäytöstä ja siellä sitä sitten pookoiltiin loppukehässä!

Kaikinpuolin hienosti Juti käyttäytyi, ihan alussa tuntu korvat olevan kovin hukassa -ensimmäinen kerta, kun ei tahtonut reagoida omaan nimeensäkään. Eka kehässä juoksi laiskasti, kun minä hifistelin liikaa ja pidin remmiä kireällä, niin Jutilainen pisti käsijarrun päälle. Punaisten jatkokehään lähdettiin sitten löysällä remmillä ja "douppasin" sitä juostessa vielä äänellä niin saatiin vähän liikettä peliin :) Tuomareiden kopeloinneissa ei ongelmaa ja pitkät seisotuspätkät poseerasi älyttömän kärsivällisesti! Hyvän seisomisen sain sillä sheippaamisella mitä treenattiin Hiturin koulutuksessa (jäävää liikettä varten), että kun pysähtyy paikoilleen niin naks ja palkka. Siinä se sitten seisoskeli itsekseen asettelematta ja heilutteli häntäänsä :) Kuvassa Juti BIS-kehässä (vähän harmi tuo hassu kuvakulma, olis saanut jättää puolikkaan meikäläisen pois kuvasta ja kuvata suorasta linjasta koiraa...).

Kuva Satu Vallenius

Meillä kokeillaan uhmaakin jo vähän. Vielä ei sen kummempaa kuitenkaan, kuin että onko pakko tulla autoon jos ei taho. Katsotaan kauanko sitä huvittaa auton perässä juosta, ennenkuin alkaa kyyti ensimmäisestä pyynnöstä kelpaamaan... :)

Muutama viikko sitten käytiin toiset hakutreenitkin ottamassa ja Jutihan päästeli sata lasissa niinkö kokenutkin hakukoira! Pistin sille huviksi pk-liivinkin päälle vaan näytti, että se juoksee itsensä ulos niistä, kun tuo pieni hoikkana isojen liivien kanssa painatti pitkin mättäitä :D Otettiin viuhka, jonka jälkeen käänsin Jutia poispäin, ettei näe loppuun asti mihin Satu ja Outi könköilivät. Annoin itse valita puolen ja pokkana remmi irti ja ilman käsimerkkejä sanoin "Ukko". Mitään ei tapahtunu niin otin pienen askeleen eteen ja toistin käskyn niin johan lähti! Muistaakseni yhden pienen kierroksen kautta suoraan Outille heti hajun saatuaan. Hyvää muistia ihmeteltiin, kun nimittäin toiselle maalille haki jo selvästi, sille oli jäänyt kuva, että sinne metsään joku meni. Muistaakseni neljä pistoa otettiin, pari viimeistä meni ilman viuhkaa ja se oli vähän liian vaikeaa heti alkuun, tarvitsi haamut seuraaville -ja itse en niitä mielellään käyttäisi, nokkahommissa kun kerta ollaan niin totutelkoot juoksemaan ilman silmiä... Pitää jatkaa viuhkatreeniä ja lisätä ukkoja ja muistettavaa pikkuhiljaa :)

Kotosalla siisti elo jatkuu, ei suurempia mullistuksia mihinkään suuntaan. Hampaita lähtee harva se päivä ja ruokaa saa laittaa pistolapiolla nenän eteen. Ulkokopissa on lämmitin, jotta ei perskarvat palellu siellä päivien aikana ja niinhän tuo nytkin taitaa luuta jykertää tuolla ulkona vaikka muu väki on sisällä. Remmilenkkeilyä ollaan vähän laiminlyöty, joten tänään ohjelmassa kylälenkki kahdestaan Jutin kans, katsotaan muistaako se siitä touhusta enää mitään.

Vielä mätsäripalkintojen kera :)