Väsynyttä koiraa...

...mökki täynnä. Äsken tultiin lenkiltä, käytiin Annen ja Neelan kanssa tarpomassa umpimetiköissä uusia reittejä etsimässä. Tai tarkemmin taidettiin rämpiä lähinnä sillä kaavalla, että kunhan nyt joku tie tai kinttupolku edes löydettäisiin, jota pitkin pääsis takaisin kotiin. Loppumatkan oli kännykässä sportstracker päällä, (että löydettiin se lähin tie) ja sen mukaan kilometrejä koko lenkille kerty 8-9 km. On siis koirakansakin leponsa ansainnut ja emännällä jalat ja kankut kiittää :)

Juti näki ensimmäistä kertaa hevosia ja rohkea rohkea pieni beauceron paineli aluksi häntä torvella karkuun pitkälle toiseen suuntaan :D Tarkoituksella menin sitten aitauksen viereen seisomaan ja syöttelemään Moonaa, että kauankohan nuorella pöhisijällä menee ennenkö uskaltautuu seuraan. Melko pitkään sitä sai odotella ja huikkailla. Siinä sitten syötiin ja vahdattiin hevosia, välillä puhisten ja taas kuikittiin lähemmäskin aitausta. Tallille tässä saa näköjään lähteä tuota sivistämään. Moona aikanaan kasvoi hevosten seassa, niin en jotenkin edes osannu ajatella, että Jutilainen tuommosen shown järjestää hevosista. Esim. viime viikolla 120cm korkea koiraportti kaatui Jutin päälle sen touhutessa aktivointipallon kans. Onneksi porttiosa ei ollut lukittuna ja koira osui suoraan sen kohdalle, joten se aukeni sopivasti Jutin selkää vasten ja kehykset rämähtivät laattalattiaan. Se ei aiheuttanut Jutilaiseen reagointia ei edes ryykänny alta pois vaan jatkoi portti selässään namien metsästystä, mutta ne kolme kopukkaa! Pahimman luokan hälytila päälle :D

Tuli yhtäkkiä mieleen muutaman viikon takainen jälkireissu. Jutilla meni kohtuu ok, en nyt enää edes muista sitä kunnolla, mutta Moona! Sillä kun ei enää ole niin tarkkaa, että mitä ja miten treenaa niin otin sen lopuksi autosta ja pistin valjaat päälle ilman liinaa ja ohjasin irrallaan Jutin juuri ajetulle puoliksi makkaroista tyhjätylle jäljelle. Ajatuksena lähinnä, että saapahan Moonakin jotakin tehdä.

Ja mitä tekee noutajamme! Ajaa kaikista elämänsä jäljistä rauhallisimmin ja tarkimmin mitä ikinä! Pysähteli välillä ajatuksen kanssa ja jatkoi taas harkiten matkaa. Joten mitä tästä taas opimme, ÄLÄ luo siihen koiraan painetta sillä liinalla! Sillon kun opetin Moonaa niin kukaan ei opettanut ja puuttunut liinankäyttöön, vaan aina roikuin jarruna siellä, kun tuo veturi päästeli höyry korvista nousten pitkin peltoja ja metsiä. Sitä luokkaahaan se on ollu aina - mejäkokeessakin saatiin eniten moitteita siitä, että vauhtia ihan liikaa. Nyt Jutilaisen kasvattaja Petti sai onneksi puututtua mun liinatyöhön videon perusteella, etten ehdi pilata Jutinkin jäljestämistä liinassa roikkumalla! :) Mutta tässä sen näkee, 5-vuotiaskin "vanha" koira oppii uusia temppuja kun sille annetaan siihen mahdollisuus.

"Niin kerta! Löysin muuten mahtavan pikkulammikon tuolta, ihan mainio, kertakaikkiaan!"