Tasaisen harvaa päivittelyä jälleen

Puuh! Nyt alan tajuamaan mitä on ruokkia kahta elukkaa talossa - ja toinen niistä sentään on vielä pieni pentu! Pentu, joka syö kolme kertaa enemmän kuin Moona. Pakkanen on täynnä lihaa, kotikodin pakkanen myös, tänään tuli kaksi isoa säkkiä kuivaruokaa, joita sitten jaella ruokalaareihin ja mittailla määrät, että saa viedä loput säkistä edellämainittuun kotikotiin säilöön.

Tämä meidän oma asunto, kämppä, mökki, koti on tupattu täyteen tavaraa. Minun asuntoon Ylivieskassa tuli vuokralainen ja sieltä piti siis viimein kantaa kaikki vuoden päivät kaappien ja varaston perällä olleet (unohdetut) tavarat pois ja mahduttaa ne tänne Oulaisiin. Kirppispöytää vakavasti harkiten, vaan on se työlästä hommaa sekin... Nettikirppistä kokeilin ja se ei ainakaan ole mua varten -hullua hommaa näpyttää puhelinta kaikki illat kyselyiden ja tavaranhakijoiden aikataulujen mukaan. Ennemmin vaikka lahjoitukseen tai roviolle kaikki (niinkuin aika iso osa jo menikin).

Veneretkellä :)

Koira-asiaan takaisin. Meillä menee hirviän hyvin :) Juti kasvaa ja venyy ja paukkuu suuntaan jos toiseenkin ja Moonan ärsytyskynnys on noussut 180%:lla. Sietää ihan älyttömän paljon tuolta riiviöltä ja vaikka välillä ojentaakin, sen voi tehdä hillitysti murahtamalla ja pienellä näppäisyllä, eikä tarvi joka kerta alkaa leipoa kaveria sinne maanrakoon. Moona on laihtunutkin vaikka kuinka, kun alkaa Jutin kanssa rellestäessä energiaa kulumaan ihan eri tavalla mitä ennen :D Hyvä vaan, se pääsi paisumaan sillon helteiden aikaan vähän liikaa.

Treeneistä lyhkäsesti; Moonan kanssa pidetään kivaa, agilityä, kivoja tokojuttuja, tavaroiden siivoamista ja yks ilta alettiin opetella kanelin hajutunnistusta :) Pikkusen vaan meinaa mennä ylisuorittamisen ja höyryämisen puolelle kaikki kotitreenit. Onhan se aina ollut innokas ja tehnyt mielellään, nyt vaan vetää vähän överiksi, kun tuo Jutilainen on ilmestynyt kilpailemaan huomiosta.

Jutin kanssa ei olla kiirettä pidetty. Paikkamakuun alkeita, seuraamista, ylipäätään kontaktia, puukapulan pitoa ja jälkeä, sillä rungolla mennään nyt. Niissä on ihan tarpeeksi opeteltavaa normaalien arkijuttujen lisäksi. Esim. sisuunnuin, keräsin hermoni ja kaiken kärsivällisyyteni kasaan ja lähdin remmilenkille molempien kanssa. Alkuun oli kaksi remmiä vaan koin sen ihan hulluudeksi ja pistin molemmat kiinni nahkaiseen 3 metrin monitoimihihnaan. Se olikin kätevä ja kun antaa Moonan kulkea etuviistossa niin, että Juti jää ns. "jumiin" Moonan taakse ja minun viereen niin avot, onpas kätevää ja nättiä remmilenkkiä. Minä saan palkata ja kehua minkä ehdin ja pentu villiapinainen ei ehdi edes ajatella ryykimistä :) Vielä toimii, kysykääpä multa puolen vuoden päästä toimiiko enää... Parit ohituksetkin tehtiin ja totesin, että tällä kokoonpanolla kaikista kätevin on pysähtyä. Liikaa liikkuvia osia jos molempien kans yrittää liikkeessä pysyä, kaivaa makupalaa ja hallita remmiä. Niin ja koiratkin olis ihan kiva pitää siinä hollilla.

"Tiedä nainen paikkasi"

.... ja kotona ollaankin sitten ihan kiltisti akkavallan alla...

Moona koittaa apinansukuisesta kaveristaan huolimatta elää mahdollisimman normaalia omaa elämäänsä... Hyvin näyttää onnistuvan.