keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Jälkitreenit

Joku käsittämätön reippaus iski töiden ja kotihommien jälkeen ja pakkasin elukat kyytiin ja toimintasuunnitelman kera ajelin rellun keulan paikallisen pellon laitaan. Meillä olisi tänään ollut hakutreenitkin, vaan jostain syystä ei nyt ole ollut intoa niihin, vaan enemmän ollaan panostettu tähän kotitreeniin ja jälkeen - ne mitä Jutin kanssa eniten nyt tarvitaan. Kyllä mää Outi ja ja kumppanit tästä vielä reipastun!

Ensimmäisenä Moonalle lyhkäinen jälki peltoon, ilman makkaroita ja kolmella keppi+makupalarasia yhdistelmällä. Halusin lähinnä nähdä, miten kepit hoituu. Hyvinhän ne, mutta muuten jälki oli liian vaikea, kaahasi hullun lailla ja välillä siksakkia ja kerran piti katkaista koko touhu ja rauhoittaa homma (Nyt kun tätä kirjoitan, niin tajusin, että Jutin jälki meni täsmälleen samaa kaavaa). Viisaat olis varmaan tuossa vaiheessa keskeyttäneet, kun kerran menee pookoiluksi liian vaikean jäljen takia. Loppu meni kuitenkin kohtuu hyvin, keskeytyksen tein siis ennen kulmaa, jotta saatiin siihen hyvä suoritus ilman tuhannen kiepin kiertämistä ja summassa oikeaan suuntaan osumista...

Sitten Moona autoon ja Jutille tottista. Pelkästään seuraamista imuttaen sekä sitä, että se alkaa sietää vasemman käden normaalin paikan ilman, että kontakti laskee. Näissä Juti oli hyvä, ihan liekeissä :)

Tässä välissä taas koirat taas autoon ja Jutin jäljen tallaus

Sitten taas Moona: tunnarikapulan piilotusta muka vaikeaan heinikkoon tien ja ojan väliin. N. metrin levyinen kaistale pitkää pitkää heinää ja pitkä pitkä matkakin muka. Oliskohan Moona noin niinku lähes suoraan parin haistelumutkan jälkeen kävelly kapulalle, että se siitä vaikeudesta. Sopivaa maastoa ei oikein ollu (lue, niin isot ja vetiset ojat ympärillä, että en päässyt niihin maastoihin :P ), joten vaihdettiin kapulan piilotussuunnitelmat damin viskelyyn ja pieneen hallintaharjoitteluun. 

Höyryä riitti, mutta malttoi kuitenkin pysyä paikoillaan heitossa. Yhden kerran lähti juoksemaan joko kunniakierrosta, tai ei kertakaikkiaan pitkässä heinässä tajunnut mistä oli tullut niin huomautin äänellä, joka oli virhevirhevirhe. Meillä on menneisyydessä ikävä välikohtaus näihin noutajatreeneihin liittyen ja jonka jälkeen oikeastaan päätettiin siitä urasta luopuakin, kaikki muut lajit meni niin helpolla ja olivat mukavia. Heti kun huomautin äänellä, koira jännittyi (ainakin liikerata muuttui sen verran, että oletan näin) ja kuului muutaman kerran, kun puri hampaat läpi damista. Otti siis sitä samaa vanhaa hyvin ikävää painetta, mikä on varjostanut aina näitä meidän rodunomaisia harrasteyrityksiä. Palautti kuitenkin sievästi ja haki senkin jälkeen pari kertaa ilman kireää pureskelua, itse vaan pitää osata olla Naantalin aurinkoa ja antaa sen vaikka sitten sikailla - väliäkö tuolla, kunhan mielentila pysyy hyvänä damin kanssa tehtäessä :)

Moona kuitenkin on tänä syksynä pariin otteeseen päässyt Jarkon mukana sorsan kanssa työskentelemään ja on toiminut hienosti! :) Minä en ollut mukana niin riistakin kelpaa. Pari päivää ennen sen näitä onnistuneita lintureissuja yritettiin appiukon kanssa käydä hakemassa pusikosta sinne jääneitä haavakkotaveja. Lintu lähti melkein Moonan nenän alta räpiköimään ja se ei muka löytänyt sitä sieltä puskasta vaikka kovin näytti etsintätöitä tekevän. Saatanpa veikata, että minun läsnäolo vaikutti, että ei siihen riistaan koskenut, vaikka linnun olis löytänytkin. Jarkon kanssa, kun pääsi töihin itsekseen niin haki sorsaa niin maalta, kuin vedestäkin hullunlailla :)

Jutin jälki. Alkaa oppia jälkirutiinit siinä mielessä, että kun panta ja remmi laitetaan, niin nenä maassa hakee, että mistä jälki lähtee- tämä hyvä! Löytääkin sen hyvin, mutta sittenpä sitä mennään eikä meinata. Remmi löysällä meni ehkä metri max. puolitoista, jonka jälkeen aina hirtti kiinni ja kaasutti minkä ehti. Liinalla hentoa jarrutusta, joka johti siihen, että kaasutus muuttuu siksakiksi... Yhden kerran palautin jäljelle takas ja tasasin kierroksia ja lähetin uudestaan, vaan olis tainnu olla sama keskeyttää. Veikkaan kuitenki, että tässä ongelmana lähinnä oli se, että pohja oli liian vaikea tuolle, siksi korvasi haistelun ja maltin vauhdilla. Ainakin jätti niin selvästi ja niin paljon makupaloja, että ei sillä ollut minkäännäköinen keskittyminen mukana. Joku päivä helpolle nurmipohjalle uusi ja katsotaan mitä tapahtuu.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti