Varsin reippaasti tössöteltiin tämäkin reissu. Kolmivuotiaan (?) Aatun iso leikkitraktori sai kyytiä, kun Jutin asennuspalvelu liittyi leikkeihin mukaan. Umpimetallinen takkasetti rämisi pitkin laattalattioita, olihan se harjaosa sen verran mahtilelu... Ovipaino painoi vähintään yhtä paljon kuin ärhäkkä pentu itse, voitte varmaan arvata paljonko se hidasti tahtia... Juu ei niin yhtään. Aatun kaksoissiskoa Aadaa tuppasi välissä huolestuttamaan, kun Juti "käyttää" hänen vaaleanpunaista laukkuaan. Jep, lopetettiin sitten ne pukeutumisleikit lyhyeen... Aina välillä kelpasi myös se mahtava narulelu, joka sentään oli tarkoitettukin pienen piraijan hampaille. Samoin äitin cavalierinkin remmiä kiskoi aivan tosissaan, harmi vaan, että 11 kg:n koirakaverilla oli käsijarru päällä niin se "lenkkeily" ei edistynyt mihinkään :D
Pihalla meinaa pieni ujous iskeä isompien jaloissa. Perässä kyllä juostaan korvat lepattaen, mutta kun väki kääntyy kohti niin, "kääks, nehän kaikki katsoo mua". Taitaa jonkinverran olla muistissa Moonan räksäyttelyt omasta reviiristään niin ei (vielä) aivan iholle ala hyppimimään muillekaan koirille... Täällä kotona elo on kuitenkin tasoittunut, Moona ei enää ärjy joka asiasta ja muutenkin paljon pehmeämmän näköisesti tarkkailee Jutin menoa :) Hyvä niin, josko tuo vanhempi koira ei sittenkään pakkaa reissukassiaan ja muuta omatoimisesti muualle...
Treenikentälläkin käytiin illalla pieni mutka. Ja apina tuo tosiaan on jos joku! Käveleskelin kentällä Jutin kanssa ja katsoin muiden treeniä. Seuraava silmäys pentuun niin se kävelee mun vieressä agilityn keinun lautaa pitkin! :D Puomille myös kova kiire ja A-esteen korkeuksiin vängättiin aivan väkisillä, vaikka kropanhallina jyrkässä mäessä on kaikkea muuta kuin erityisen loistavaa. Palkkailin, kehuin ja nostin pois, ennenkuin tipahtaa tai on liian korkealla ja heti kun silmä vältti se apina kiipeili niillä uudestaan! Putkea myös suihkittiin edestakaisin -tosin oli se aivan lyhyeksi laitettukin, pennelitreeniin :) Näiden tututumistössötysten ohella pientä kontaktia, istumista ja luoksetulo, ettei aivan kiipeilyksi mennyt koko touhu.
Niin ja lisänä vielä, että minun ostaman hieno pentumainen halpahallin kumi/- narulelu ei kelvannut alkuunkaan vaan ainoa ykkönen oli Moonan ranteenpaksuinen juuttipatukka. Joo, se niistä sievistä pentuleluista, tänään lähdetään Mustista ja Mirristä hakemaan tuolle oma patukka.
Niin ja lisänä vielä, että minun ostaman hieno pentumainen halpahallin kumi/- narulelu ei kelvannut alkuunkaan vaan ainoa ykkönen oli Moonan ranteenpaksuinen juuttipatukka. Joo, se niistä sievistä pentuleluista, tänään lähdetään Mustista ja Mirristä hakemaan tuolle oma patukka.
Välillä tuntuu, että tuleeko tuota kuskattua liikaakin mukana heti näin alkuun, mutta on meillä välissä ollut näitä "mökkipäiviäkin", kotona ollessa eikä roskien vientiä kummallisempaa tapahdu. Ja toisaalta, yksinoloa on ollut helpompi harjoitella aina näiden reissujen jälkeen, kun Juti on väsynyt niin uni maistuu eikä aikaa jää pesuhuoneessa portin takana kiljumiseen. Ja ainakin tuo on kotona jo niin riiviö, jolla ei oo hätää eikä huolta huomisesta, että ei ole ollut moksiskaan näistä muistakaan reissuista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti