maanantai 7. heinäkuuta 2014

Kovakalloinen pieni

Monessakin mielessä, hyvässä ja pahassa.

Eilen saatiin taas kurinpalautushetki koirien välille. Ehdin varmaan liikaa jo hehkuttaa, miten hyvin ne tulee toimeen ja makoilee vierekkäin ynnä muuta :/ Sohvan alla varmaan haisi joku napu tai mikälie pölypallo ja sinnehän sitä mennään yhtä nokkaa haistelemaan, tunnetusti Isolla Äkäisellä Valkoisella menee hermo jossakin vaiheessa.

Oikean silmän ympärys turposi reilusti, silmä vähän rähmi ja selvästi vähän vaisu pentu hetken aikaa. Särkee kai sitä nyt tuommosta, kun toisen hampaat kalahtaa suoraan kalloon. Mun piti alkuyöksi lähteä Weteraanikonepäivien vartiointiin Moonan kanssa ja oli alunperin tarkoitus ottaa Jutikin autoon nukkumaan ja pientä sosiaalistamista harjoittamaan sinne alueelle, mutta päätin sitten jättää pensselin kotiin lepäämään päänsärkyään pois...

Mielessäni mietin, että miltähän tuo silmä näyttää aamulla, että eihän ne hampaat suoraan sinne osunu ja turpoaako kiinni asti. Aki kuitenki laitto parin tunnin päästä viestiä, että turvotus laski yhtä nopeaa ku oli tullutkin ja pentu riehunu Jannen kanssa villiapinan lailla puoli iltaa. Joten no hätä, se siitä sitten :) Seuraavaa kertaa odotellessa... Alla osalliset, jotka eivät kommentoi asiaa.




Ylivieskassa käytiin muutama päivä sitten hakemassa mun kämpiltä tavaraa. Maailman paras linnunraato löytyi sillä reissulla, se suussa juostiin pitkin asuntoa ja takapihalla karkuun. Kaksinkäsin sai leukoja vääntää auki, että suostui luopumaan aarteesta. Saattaa olla, että tulevaisuudessa näistä asioista keskustellaan, että luovutaanko siitä raadosta ja tullaanko sieltä näpeille, jos sitä mennään hakemaan pois, sen verran Tomera ilme naamallaan piti kiinni... :D Sitäkin odotellessa.

Samalla reissulla käytiin K-raudassa, allekirjoittaneen työpaikalla siis. Siellä Pensseli liukui hihnaa pitkin korviaan lotkauttamatta ja kiipeili kassalla, maisteli kaikkea mitä eteen osui ja kiipesi tulostimen päälle papereiden sekaan :D Siinä vaiheessa Jenni kassaneiti pisti pelin poikki ja palattiin takaisin liukuhihnalle. Pentu ei voinut käsittää kokemaansa rajoitusta elämässä, ihme nipotusta!

"Kohtuutonta elämän rajoitusta!"

Ippen keino paeta todellisuutta: "Olla niinkuin sitä ei olisi olemassakaan..."

Aina välillä pentu onnistuu tekemään itsensä huomatuksi...

...jonka jälkeen Ippe demonstroi pandalla, miten tulee kakaralle kohta käymään jos ei ala laputtaa muualle.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti