Taisteluhalu
Perus Moonaa tässä, höösi höösi ja minunminunminun keppi. Pehmeys tulee ilmi, kun tuomari lopussa nostaa koiraa ja tuijottaa silmiin, siinä vaiheessa alkaa antamaan periksi.
Kelkka
Kelkan jälkeen nosti melkoiset kierrokset, tuomari käskikin rauhoitella sitä vähäsen. Ja hyvän muistin huomaa siinä, että yrittää kiertää tuomarin takaa kelkan ohi, ei kävele ohi suoriltaan.
Uhka
Lopussa ei enää pitänyt tuomaria alkuunkaan vakuuttavana, vaan hyväntahtoisesti hieman arastellen hölmöili minun selän takaa esille. Tuomari sanoikin heti, että säähän naurat mulle... Perus Ippis siis :P
Luoksetulo tuomarilta
Typerä ukko jättää remmin mihin sattuun, "mää mamma tuon tämän tullessani, ettei pääse unohtuun!" :)
Haalari & tynnyri
Voimakkaat väistöt, tynnyrillä varsinkin. Vähän epäilee haalaria ohi käveltäessä, tynnyrin päälle nousee hyvin, kun minä vieressä. Tosin sitten lopussa itse heilauttaa sitä uudestaan kolisemaan ja taas säikähtää -hömelö :)
Seinä
Sitkeästi se istuu ja koittaa sanoa asiaansa. Yllätyin oikeastaan, kun kuulin että kepillä lyötiin seinään, en ollut varma saadaanko hyökkäystä vietyä loppuun asti. Pintansa se kuitenkin piti :) Kun minä tulin seinän takaa niin ressiläähätys oli melkoista, mutta ei kuitenkaan mennyt kuppi nurin sillä tavalla, että olisi remmi soirona lähtenyt vetämään pois paikalta. Sitä nimittäin odotin vähän koko kokeen ajan, mutta onneksi sitä vaihetta ei tullut, jeje :)
Ampuminen
Luulin ensin, että tuo ryntäys ja minuun katsominen olis huono juttu, mutta ei kuulemma ollenkaan. Täysin normaalia noutajamaista ympäristön katselua "Mistä tippuu, mistä tippuu". Ja sitähän se kyllä tekeekin, mutta aina ei voi olla varma miten mikin tulkitaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti