AVO ahdistus

Eilen hurauteltiin taasen Oulaisiin treeneihin.

Ja nyt se ahdistus ehkä alkoi niiden avon liikkeiden osalta! Eilen tuli monta sellaista turhauttavaa kohtaa itselle, että eiiiii helvata, tästä mihinkään kokeeseen mennä. Moona teki hienosti, mutta eipä sekään ihmeisiin pysty, kun ei kertakaikkiaan olla harjoiteltu uusia juttuja tarpeeksi.

Kaukokäskyt on edelleen se mörkö. Iso ja paha. Sieluni silmin olen jo kuvitellut koetilanteen, kun sanon ensimmäisen istu-käskyn ja koira jää maahan; niin voila, siinäpä se olikin, nollille heti heittämällä. Tai ei nyt heti, mutta todennäköisesti se ei sieltä nouse toisellakaan. Maahanmenossa ei mitään ongelmia menee vaikka minkä matkan päästä, se on sille helppo ja mukava liike, mutta se sieltä istumaan ponnaaminen...

Eilen otin täydellä matkalla ensimmäistä kertaa ja siihen nähden se toimi suht hyvin, vaikka muutamia jähmettymisiä tuli. Mutta ne sitten masentaakin tämän ohjaajan heti kertaheitolla ja se kireys sitten heijastuu koiraa ja sinne meni mukava tunne treenistä.

Samoten, kun ollaan paljon harjoiteltu esteen takana istumista ja kaukoilla istumista, niin luoksetulon pysäytyksessä otti muutamia askeleita ja istui alas. Ääk. Aika näyttää mille mallille se alkaa mennä...

Täyskäännökset toimii, mahtavasti paikallaan kääntyy! :) Viime viikolla piti Sarilta jo kysellä, etät katso tätä koiraa, että istuuko se tässä käännöksessä vai mihin se häviää, mutta sehän tekee sen nyt justiinsa oikein. Itse ei vaan ole tottunut, että koira kääntyy niin huomaamattomasti siinä käännöksessä, vaan aina tottunut näkemään sen pään ja puoli selkää tai ainakin vähän ruhjomaan sen tassuja tai muuta käännöksen aikana. Niiden jahkaaminen jätetään nyt vähemmälle, tavoite saavutettu :)

Hypyn kanssa meinasi kans A-H-D-I-S-T-U-S iskeä, kun se ei mene tarpeeksi kauas ilman houkutinta niin se ei mene, olkoot! Nyt on koe jo niin lähellä, että saan luvan unohtaa kaiken maailman murheet asian kans. Jos ja kun se jää istumaan liian lähelle, sittenpä istuu ja hyppää miten kykenee sieltä pois, eihän se ole ku pari pistettä vähemmän jos kolauttelee tullessaan. Toki treenataan sitä etenemistä, mutta siitä on tässä vaiheessa turha repiä ressiä. Tietääpähän seuraavan koiran kohdalla opettaa heti alonkin hyppy vähän kauemmas esteestä, niin välttyy tältäkin jahkaamiselta :)

Ja olishan se hyvä, että se käsky-sana olis tässäkin eri, taas sama vanha suurpiirteisen treenarin perisynti....  Niinku Virpi eilen totesi, että mistäpä se sitä tietää minkä matkan päähän sitä nyt tällä kertaa pitää mennä, kun alon liike on kuitenkin niin hyvin sillä päässä.

Viime viikolla otettiin kolmen koiran voimin paikkamakuuta. Treeniläisten vähyyden (kaikki me 3 siis) takia jätettiin reteesti koirat yksin maneesiin ja paineltiin pihalle odottelemaan missä järjestyksessä ne sieltä juoksee perään. Ei tullut yksikään karvanaama, jokainen odotti hienosti ja mukisematta, että emännät palaa ulkoreissultaan :)

Roni oli alkuun hieno -toki huippuunsa viritettu jousi, mutta asiallinen kuitenkin, sai katsella muiden menoa maneesin laidalta. Sitten tuli Laku-labbis ja sinne meni se sivistyneisyys...

Autoon viedessä pimahti, Laku röyhkeästi liikahti selvästi jotenkin... liikaa ja Virpi & Seijakin kehtasi seisoa kulkureitillä niin mökäsi aikansa siinä. Mulla sormet tiukilla kuonopannan nahkaremeleiden ja milloin minkäkin välissä, kun ei tuo pitotekniikka ole vielä niin kehittyny :D Vääntyy, kääntyy ja pyörii koiran pään riuhtomisten mukana ja välillä on risun partakarvatkin otteessa ja siitähän se Rönsti vasta riemastuukin. Siinä sitten hissunkissun odotella ja koittaa pitää itseään koiran ja "kohteen" (muah, niinkö jossaikin parhaassakin sotaleffassa!) välissä ja odotella, että höyryt laskee ja rauhallinen matka voi jatkua.

Toisella kierroksella pieniä perusjuttuja. Sitten pientä leikkiä ja malttia mahallaan olevan A-esteen (kettingit oli hävinneet johonkin, niin sitä ei saatu pystyyn) kanssa  :D Ronista oli hirviän jännää jäädä odottamaan esteen taakse ja luvan saatuaan rymistellä sitä vaakasuoraa estettä pitkin toiselle puolelle! Halvat ja mukavat huvit :)

Se nenänlähtö ei edelleenkään ole kaukana. Seuraamisessa mitä enemmän sitä himmaan ja rauhoitan, sitä enemmän sen tekis mieli hypyillä ja näykkimällä ajaa mua eteenpäin ja liikkeelle. Noutokapulasta nosti kierrokset niin, että palautus ei onnistunu remmissäkään. Loppuun saatiin kuitenkin mycket hyvä ja rauhallinen treeni siihen: koira makaa maassa, minä kyykyssä ja ojennan sille kapulan -> pieni hetki ja kapulan luovutus. Maassa kierrokset pysyy hyvin kohtuullisena ja kapulan pito Ronilla kuitenkin on varma. Kolme onnistunutta luovutusta otettiin ja äkkiä autoon, vieläkö meni niin hyvin :)

Ens maanantaina onkin mielenkiintoinen treeni tulossa, menen Sievin Kennelkerhon porukan kanssa Kannuksen Dogness-halliin :) Mulla on selvä suunnitelma tähän, kun kaikki talven lähikokeet on järkiään tuossa hallissa, niin kun pääsen nyt huhtikuuhun asti treenaamaan siellä joka viikko, niin se treeni-into ja höyry saadaan Moonalle yhdistettyä siihen halliin ja josko kokeissakin alkais särmäkkyyttä löytymään :)

Maanantaina myöskin nähdään, että millä tolalla ne meidän avon liikkeet oikeasti on, kun mennään vieraaseen halliin ja vieraaseen porukkaan niitä kokeilemaan...