Vaihtelua kiitos!

Nyt ollaan siinä pisteessä, että tokon treenaamisen kanssa ollaan kurkkua myöten täynnä ja sitä puskee korvistakin. Koko talvi tahkottu liikkeitä ja sitten vielä allekirjoittaneella pyörii kisahommat mielessä niin sitä pitää niin ankean vakavana treenata. Meinasin jo perua tuon tulevan kokeenkin, mutta josko me sinne asti sitkutellaan, käydään se tällä tasolla millä ollaan ja sitten T-A-U-K-O!

Maastotreeniä kiiiitoooos (sulakaa lumet sulakaa)! Tekemisen meininkiä, sitä me kaivattais.

Viime viikko oltiin maalla lomailemassa, Moonalla iso piha mitä vahtia ja paljon hyviä potkukelkkakelejä ja maastoja. Kerran jopa tokohommia treenattiin pihalla, muuten sitten sisällä opeteltiin "siivousta" tuota oppimispsykologian kurssia varten. Siivoaminen = hunsse opetteli kantamaan lelujaan niille tarkoitettuun koriin. Yhdellä lelulla sujuu jo hyvin, monen kanssa kierrokset nousee niin, että menee säheltämiseksi... Ongelmaksi meinasi myös muodostua se, että kun otin tyhjän tölkin yhdeksi "leluksi", niin se oli niin mukava, että mitään muuta lelua ei suostunut kantamaan enää sen jälkeen. Pudotti tölkin koriin, otti tölkin korista, heitti sen lattialle, jotta sai taas sieltä nostaa sen koriin jne... Ei pitäis metalliesineen noudossa olla ongelmia! *koputtaa puuta.

 Muutama päivä sitten Elmo ja Moona hankki taas hieroja-Minnalle töitä, reipasta. Täydestä vauhdista törmäsivät toisiinsa naamatusten: Elmolta ilmat pihalle ja Moonalla karvaton pieni "vekki" silmäkulman alla, vikinää ja volinaa kolarin jälkeen. Ainakaan ei pahimpia jumeja vielä ole näkynyt, mutta kyllähän se ruoto sen verran läsähti kasaan siinä rysäyksessä, että en ihmettele vaikka jotain löytyis... Ainakin lapaluut rutisee, kun niitä tunnustelee, kun koira liikkuu. Tosin en tiiä onko tuo normaalia, harvemmin tulee niitä kokeiltua normitilanteissa? Aikaisemmat jumit mitä tuolla on ollu, on siis pitkälti johtunut siitä, että koirat vauhdista törmää toisiinsa. Mistä tulikin mieleen, että pitääpä heti laittaa Minnalle viestiä...

Jassi ja Virpi käytti pari viikkoa sitten hurttia lenkillä, kun meikäläinen makasi sairaana kotisohvalla. Kuvamateriaalit siltä reissulta :)

Huippu-urheilijain sukua, naamalihakset rentona 100m sprinttiä

Olihan meillä Riitan ohjaamaa treeniäkin, ei vaan ole tullut kirjoiteltua siitä tänne. Siinä vähän kaukoja ja agilityn A-esteen kanssa noutoa, joka ei ollu ihan niin ongelmatonta mitä vielä viime kesänä... Puhti meinasi olla pois emännältä, asennevammaa jo havaittavissa, omalta osalta olis voinu olla parempaakin treeniä. Onneksi sentään päästään ohjaukseen aina välillä, kyllä se tästä taas :)

 Ens kerralla vois piristää molempia vähän agilityllä ja jollakin ihan höpöhöpötreenillä, mikä saadaan varmasti onnistumaan ja on mukavata!

"Me mennään nyt, moro!"