Pimeää!

Eilen taas Kärsämäki-reissu ja hyvä reissu olikin!

Mitään suurempia tokosuunnitelmia en Moonalle tehny, katsotaan sitten torstaina maneesilla niitä. Elmo kultainen oli pääroolissa tällä käynnillä, Moona lähti sitten seuraneidiksi ja pientä epämuodollista jappasua tekemään.

Riitalla kun itsellään on KVA flätti hausta, niin ensimmäisenä hakuliivit päälle ja halusin katsoa/ näyttää, että kuinka apina se Moona osaa mahdollisesti olla ja että mitä sille tehdään!

Ensimmäinen lyhyt muutaman metrin haukutustesti alkuun: huusi tässäkin jo ilmassa ja pientä häröilyä iholle, mutta ei kuulemma mikään älyttömän paha, kun se kuitenkin on sellainen intointo yliystävällinen vain. Kai mää oon niin liikatarkka vaan itse, että maalimiehen iholla ei käydä ja piste...

Toisella otettiin jo normipisto, maali piilossa. Mahallaan, auratulla alueella, lumikinoksen takana. Ei hyvä. Ibi ampui täyteen vauhtiin pihalla ja kuulemma oli ryykänny suoraan niskaan. Alkuintoilua siis tämä, olisi ehtinyt väistää kyllä, mutta ääliövirtapiikki-innostuksissaan pitää käydä polkaisemassa se maalimiehen naama syvemmälle hankeen, jonka jälkeen peruutetaan sievästi haukkumaan... Joooo-o.

Seuraava pisto taas uuteen paikkaan, edellisestä viisastuneena maali tällä kertaa kyykyssä, jotta saa käden eteen hillitäkseen koiraa. Lähetyksen jälkeen pisti nokan maahan ja lähti pyörimään aikaisempien kengänpohjahajujen perässä. Koira viereen, pientä päännostatusta, kädellä suunnanohjausta ja lähetys niin löytyi se ilmavainuisuus ja akkakin sieltä.

Kiihtynyt ja valopäinen olemushan sillä on haukkuessaan, mutta toimii siististi, kun maalilla on käsi edessä, tätä siis jatkamme. Kiihtyneestä, valopäisestä ja maalimiesmotivoituneesta (vähän liikaakin) asenteesta kertoo se, että kun menin piilolle ja sanoin koiralle "Sivu", niin se hypäyttää itsensä maalimiehen sivulle -ei sen vertaa ajatustoimintaa karvakallossa, että kuka käskee ja mistä, häh täh "Kun tämä maali tässä on ainoa asia mikä mulla elämässä tällä hetkellä on!". Pöljä mikä pöljä :)

Lopuksi vanhan koulun sisälle, siellä pöytien ja penkkien päällä tasapainottelua ja loikkimista. Mielenkiintoisimpana juttuna, pimeitä portaita, käytäviä ja ovia! 8) Koira irrallaan ja lähdettiin vaan yläkertaan pimeään hortoilemaan ja kierrettiin yläkerran kautta talon toiselle laidalle, jotta päästiin taas valoon. Moonalla kesti pokka yli puoliväliin, sitten iski hätä.

Viimeisissä portaissa viimeisellä tasanteella päätti, että ei, tuonne ei muuten mennä ja koitti palata takaisin yläkertaan, vaikka minä olin jo alhaalla odottamassa ja se oli yli puolet portaista jo laskeutunut. Riitan ohjaamana ja rohkaisemana se sieltä laskeutui tärräten sitten loputkin portaat ja pääsi valoon.

Ei ollu yllätys tuo, että se jonkinaikaa kestää, mutta sitten hermopinne katkeaa ja jossain kohti menee yli. Vähän niinku meidän keskusta-lenkkeilyt, välillä niinkö ei mitään ja sitten yhtäkkiä, kun pidemmän matkaa ollaan hälinässä menty, niin joku asia menee sillä yli ja hermoilu alkaa. Mielenkiinnolla keväällä luonnetestiin, miltä se karvainen kallo siellä näyttää :)