Joops. Perjantaina mentiin paloaseman takapihalle ottamaan ilmaisutreeniä, mukana kaksi rullakoiraa ja aattelin sitten Moonan kans lähteä mukaana, tarkoituksena saada vähän aktiviteettia koiralle ja hallintaa pistolta poistuloon. Yleensä en tätä hallintaa ota, kun se on suht hyvää meillä, niin en ala pilaamaan sitä intoa liialla nipotuksella. Tuolla parkkipaikalla muutenkin helpompi tahkota sitä, ei tarvi kompastella sammaliin, mättäisiin ja juurakoihin.
Ainoa pieni mutta oli se, että Moona päätti vaihtaa meidän hallintatreenit "Maalimieskäytös-treeniksi". Veti niin hirveät kierrokset, kun sai juosta auratun pihan läpi suoraan maalille, niin siellähän se veti sitte överiksi. Täysiä kopiksi maaliin, haukkui jo ilmassa lentäessää, loikki puolelta toiselle, aina välillä hyökäten jälleen maalin kimppuun. Uskomatonta! :D Huomaa, että ollaan oltu tauolla hakuhommista...
Puutuin itse paljon, kielsin ja lähetin uudestaan pari metrin matkalta niin ei, kun sama rumba taas! Varmaan viidennellä kerralla saatiin kunnon ilmaisu. Outi onneksi oli roskalaatikoiden välissä piilossa niin, että koira ei päässyt sinne, sen oli pakko jäädä sivistyneen välimatkan päähän louskuttamaan.
Toiselle kierrokselle kokonaan uusi suunnitelma. Maalit n. 2 metrin päässä, molemmilla puolilla meitä. Rauhoitusta ja eleettömyyttä ja lähetys. Siksi niin lyhyt matka, ettei ehdi juostessa kerätä kierroksia niin paljon ja jos sikailisi, niin pääsisin puuttumaan hyvin. Nämäkään ei missään parhaassa vireessä menneet, mutta suurimmat sikailut jäi kuitenkin pois. Matkaa siis pidennettiin n. metri kerrallaan pisto piston jälkeen ja palkka syötettiin sormien välistä nykerryttämällä. Se auttoi, kun maali nosti käden eteen, kun koira oli tulossa, meni maahan ryykimättä syliin ensin. Saas nähdä miten käy seuraavalla kerralla, tässäpä meillä työsarkaa... Pitää puuttua tuohon nyt, niin ei mene metsässä sitten häröilyksi koko homma.
Tokohommista sen verran, että kaukokäskyt jyllää paikoillaan. Uusi toimintasuunnitelma niihin: älä treenaa sisällä. Pelkästään ulkona, jossa vire on hyvä ja varma istumaannousu tapahtuu.
Kokeista: oon kahteen tämän vuoden kokeeseen yrittäny päästä mukaan (puutteellisista kaukoista huolimatta) niin eipä ole mahtunut. Eipä taida tuo meidän tavoite TK2 ennen kesää toteutua tällä menolla, kun koepaikat on niin kiven alla...
Eilen olin tokon maajoukkuejäsen Heidi Kailion koulutusta kuuntelemassa, koirakoita oli 11 kpl. Varsinkin ruutuun ja kapulan vauhtipalautuksiin kaikkea uutta ja kivaa jäi käteen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti