Eilinen aamu hakuiltiin 4 ihmisen ja 5 koiran voimin. Allekirjoittanut saapui paikalle hivenen silmät ristissä parin työillan/-yön jälkeen, mutta kylläpä ne väsymykset unohtu sinne metsään. Kotona pitikin sitten ottaa kunnon välikuolema sohvalle, tehokas puoli tuntia niin sikeää unta sohvalla, että siitä koomasta ei meinannu päästä koko iltana, aivan pöhnässä! Sohvalta kun pomppasin ylös niin olin vaan lähdössä kovasti johonkin, pää ei vaan muistanut, että mihin, olo oli vaan sellainen, että "oon myöhässä, oon myöhässä, mitä mun piti tehdä, mitä treenataan, kuka hakea kyytiin, häh täh"... Mihinkäänhän sitä ei onneksi tarvinu lähteä, joten laiskottelu sai jatkua loppuillan, kun koirakin tuli väsytettyä metsässä hakuilun ja Elmo-kultaisen voimin :)
Mutta asiaan; treenit meni iha ok, uusi aluekin todettiin toimivaksi. Selkeää metsäpohjaa ensimmäiset 100m, jonka jälkeen vaihtu heinäiseksi hakkuuaukeaksi, saatiin hyvin suoria pistoja ja maastonmuodotkin oli hyviä, pääsi kuoppiin ja kivien taakse piiloon. Jossun tuomaa kompostihäkki+ pressuviritys umpipiiloakin otettiin, kaikki koirat toimi tosi hyvin silläkin. Nyt piilo onkin rellun perässä mulla mukana, niin päästään käyttämään sitä muissakin treeneissä paremmin :)
Kunhan talvi tulee kunnolla niin veikkaan, että sen tuoma tauko hakuiluissa tekee hyvää Moonalle. Se tekee perusvarmoja suorituksia hyvin, mutta jotenkin tuntuu, että enin into ja höyry tekemiseen on vähän laantunut -ainakin kun vertaa mitä se oli kesällä. Kesäisen hakuleirin jälkeen ollaan paljon treenattu Moonan ilmaisuhaukun kestoa ja se toimiikin hyvin, eilen sitte jätettiin sen treenaus pois, palkkaus tuli jo 2-10 haukun jälkeen, ettei turruteta koiraa sillä hommalla.
Samoten oon nyt parissa viime treenissä ottanut käyttöön lihapullat myös itselle, janalta lähtiessä koira nimittäin tahtoo olla välinpitämätön minua kohtaan ja aika laiskasti hakee oikea lähtöasentoa/ -paikkaa, haluaisi vaan edetä nopeasti metsään ja monesti joudun palauttamaan sitä takaisinpäin lähtöä varten. Mulla on ollut se tyyli, että koiraa ei pannasta asetella lähetysasentoon, vaan opetetaan se hakeutumaan siihen käsimerkillä tai käskyllä ja sitä onkin tehty, mutta nykyään en ole enää älynnyt palkata sitä siitä, vaan olen kuvitellut, että sille riittää palkaksi, kun saa lähteä pistolle jonne se innokkaasti meneekin. Nyt sitten lihapullan voimalla haetaan sitä kontaktia minuunkin ennen lähetystä niin saadaan karsittua ne ylimääräiset karkailut pois, eikä tarvitse alkaa motivaatiota pilaamaan sillä, että joudun käskemään sitä takaisinpäin metsästä.
Eilen otettiin pari ylilähetystäkin, ettei tarvitse alkaa siinä janalla säätämään joka välissä ja virettä suotta hyydyttämään. Ensimmäinen ihan ok, juoksi hyvin suoraan yli ja haki maalin. Toisella eteni pari metriä, pysähtyi ja tarvitsi uuden lähetyksen. Tässä varmaan oli jo pieni vireen hyytyminen, vaikea maasto ja vääränsuuntainen tuuli osasyynä, haki tätä maalia tosi kauan ja laajalta alueelta ennenkuin löysi. Seisoi metrin päässä Outista ja katseli pää pystyssä maisemia ja ihmetteli, että missä haisee, kun sitten yhtäkkiä äkkäsi, että "jaa, tuossako se maali on" ja aloitti ilmaisun :D Viimeiselle otettiinkin sitten haamu, että saatiin varma, innokas ja suora eteneminen loppuun.
Tuntuu, että pitäiskö aloittaa nyt heti se tauko hakuhommiin, mutta toisaalta, emännällä on nyt iso into ja kohtahan se tulee pakollinenkin loma näistä hommista, kun kestohanget iskee niin ehkä me kuitenkin treenataan tämä aika vielä, kun se on mahdollista. Otetaan vaikka sitten noita haamuja, pakenevia ja mukavia kivoja viettiä nostattavia juttuja, sekä lyhyitä treenejä niin ei pilata intoa suotta. Tämän hetken tärkein juttu on kuitenkin suorat ja syvät (50m) etenemiset, muulla ei niin väliä :)
(Jälkimuokkauksena) PAITSI ETTÄ onpahan sittenkin väliä! Taasen kerran kahdella (vai useammallakin?) ensimmäisellä maalilla koski tassulla/kuonolla maalimieheen, jonka jälkeen sievästi peruutti ilmaisemaan. Olen siis pari vuotta onnistunut kouluttamaan koiran siihen uskoon, että siihen maaliin täytyy koskea kerran, ennenkuin ilmaisu alkaa. Tämän kanssa tehtiin muutama viikko sitten töitä ja se tapa jäi, mutta eilen jälleen palasi. Jotenka se siis tärkeä tärkeä projekti seuraaviin treeneihin. Viime kerralla meni hyvin perille se, että maalimies nousee ja minä huudan koiran pois. Aluksi pelkäsin, että vaikuttaa motivaatioon, mutta ei onneksi, viesti meni juuri oikein perille -eiköhän me jatketa tuolla samalla tiukalla koskemattotuuslinjalla ens viikolla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti