Eilen taas tokoiltiin, rellu-luottoauto koiria täynnä, Roni meteliä pitämässä sikaosastolla ja pari kultaista matkaa takapenkillä. Moonahan pärjää Ronin kans kyllä takakontissakin, kun niitä siellä on kuskattu pienestä pitäen yhdessä, mutta oon käytännön helppouden kannalta siirtynyt kuskaamaan niitä eri tiloissa. Moona on sen verran yli-innokas ja mustasukkainen (minunminunminäminä treeniin mamman kanssa), että eipähän tarvitse käskyttää molempia pysymään autossa.
Kaikki menee hyvin jos kaikki menee hyvin, mutta jos Rönsti päättää ottaa kierrosta jo heti autolla niin silloin parempi, kun saa keskittyä pelkästään siihen toisen rauhalliseen ja hallittuun autosta ulosottamiseen, ettei mene överiksi heti koko treenien aloitus.
Nyt ymmärrän miksi monet liputtaa niiden erillisten kuljetusboksien puoleen auton takatilassakin, ehkäpä määkin joskus uppoan tähän koiraharrastukseen niin syvälle, että tulee hankittua pakettiauto (tai sitten joku valtava jenkkivani, mitä tuo Teemu ahkerasti mulle mainostaa, hoh!), jonne sais isommat häkit jokaiselle karvanaamalle erikseen. Ehkäpä sitten beussin tultua taloon -hamassa tulevaisuudessa siis... :)
Moonan kanssa jälleen hyvänmielen-treenit, eipä sen kanssa oikein muita olekaan <3
Kokeissahan se on alkoi ennakoimaan jäävissä liikkeissä, maahanmeno meni hyvin, luoksetulo hyvin, jonka jälkeen jälleen täydellinen maahanmeno, jonne se yleensä tipahti vielä ennenkuin ehdin edes odota-käskyä antaa... Nyt otettiin tuota treeniä samassa järjestyksessä, kuin kokeissa niin kyllähän se kotona toimii (se tavallinen tarina siis)! Kokeissa sitten alkaa karvainen kallo suhista ylikierroksilla ja tekee omiaan tyylillä "kyllähän mää nyt tämän tiedän, tässä tulee tämä ja tässä tulee sitte taas tämä, joo-o, selevempi homma..."
Samalla tein sen kokeenomaisen liikkeen, että kävelin koiran ohi ja palasin sitten sivulle. Maassa ollessa toimi ilman probleemos, odota-käskyn (seis) kohdalla piti pari kertaa ottaa uusiksi. Siinä vaiheessa, kun olin melkein sivulla takas, niin otti pienenpienen sivuaskeleen ja kääntyi osittain vastaan. Siihenkin saatiin kuitenkin onnistunut varma suoritus alle :)
Siitä tuo niin helppo ja mukava hunsse onkin, kun kaikki asiat mihin puututaan tai jahkataan, menee perille aikalailla hetimmiten. Kestää sanalliset palautteet (kiellot) ja liikkeiden uudestaan tahkoamisen hyvin ja joka kerta parantaa, kunnes ollaan siinä oikeassa tuloksessa - opetusmestari siis, saa tämäkin allekirjoittanut sählääjä helposti onnistumisen hetkiä treeniin :)
Luoksetulossa hyvä pysähdys, tosin alkaa etsiä heti nakkia ilmasta valmiina sinkoamaan sen perään, mutta se ei vielä haittaa mitään, mulle on pääasia, että napakka pysähdys pelkällä käsimerkillä tapahtuu. Kunhan saadaan lisää treeniä alle niin aletaan pikkuhiljaa viivästyttää palkkaa ja karsia nakin katselua pois. Olishan se hieno jos emännällä olis parempi sihti, niin vois heittää sen nakinpalan suoraan koiran suuhun tai edes suurinpiirtein hollille, vaan kun se siinä huitomisen tiimellyksessä tahtoo lentää minne milloinkin... Hohhoi. Siitä olen pitänyt kiinni, että se ei ainakaan koiran eteen lennä, jotta saadaan se napakka pysähdys pysymään tuollaisena... Takapalkkaa olen miettiny, mutta tuo toimii nyt niin hyvin, että tällä mennään niin kauan, että jos/kun alkaa ilmetä ongelmia tässä tyylissä.
Kaukokäskyjä parin metrin matkalta ja meidän kauko-mörkö alkaa hävitä, toimi tosi hyvin, jeje! :) Selän ja lantion jumien takia kaukot on ollu hitaita ja epävarmoja, nyt ollaan jumppailujen ja ahkeran treenin tuloksena saatu istuminen nopeaksi ja varmaksi ponnuksi ilman etenemistä! Hallelujah!
Loppuun pienenpientä hyppyä, tekniikkaa lähinnä hioen samaan tyyliin kuin ennenkin. Nakin voimalla kauemmas esteestä - istu - nakin tai lelun avulla vauhdikas paluuhyppy ilman nipotuksia.
Sitten Roni... No, nenä meinasi lähteä. Hampaat jo tuntu iholla, kun ponkoili vasten, tällä kertaa kuitenkin vielä päätti säästää ohjaajan klyyvarin -ensi kertaa odotellessa! Perusjuttuja, sivu, istu, maahan ja seuraa-käskykin saatiin siedätettyä siihen malliin, ettei reagoinut enää käskyyn liikkeellä, vaan malttoi odottaa minua mukaan. Jääviä liikkeitä ja yksi luoksetulo. Loppupuolella pimahti ja haastoi ja haukkua paukutti kuola lentäen mun naaman edessä, välillä hyppien ja koitti komentaa liikkeelle ja ylipäätään tekemään jotain. Meikäläinen siinä vaiheessa vaan koitti seisoa hievahtamatta ja varjella jo aiemmin uhattua nenäänsä, koira kun oli vielä irti niin ei saanut hillittyä sitä remmilläkään. Istu-käskyt meni kuuroille korville, mutta kun kuuli sanan SIVU, niin meteli lakkasi samantien ja koira istua napotti vieressä ja katseli, että niin mitäs me oltiinkaan tekemässä... Jossu sanoikin, että se todella hyvin ehdollistunu sivu-käskyyn ja niin näköjään on! :D
Loppuun jätin sen laskemaan kierroksia ja makaamaan irti, kävelin ympäriinsä ja puhuin muille ja härnäyksenä kannoin vielä tokoesteenkin pois kentältä ja koirahan pysyi! :O Kai se ehti siinä möykätessään päästellä enimmät höyryt pois niin alkoi maltti löytyä paikallaoloonkin :) Kyllähän se seuraa tiiviisti valmiina ponkaisemaan ylös ja vaihtaa lonkkaa sitä mukaa missä kävelen, mutta tällä hetkellä ei puututa asennonvaihtoihin, tärkeintä on, että se malttaa pysyä maassa, höyrypää... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti