Hallitreenit Limingassa

Tänään oli taas kennelkerhon hallivuoro, jonne osui tällä kertaa peräti kolme koirakkoa. Outi kahdella briardilla ja minä ja Sari kahdella beauceronilla. Varsin ranskalaispaimenvoittoinen kolmen hengen aktiivijäsenistömme siis.

Sari ajoi tähän meidän pihalle Kitin kanssa, josta pienten peltoriehumisten jälkeen pakattiin koirat autoon ja jatkettiin yhtä matkaa loput 70(?)km. Kitillä oli muutama päivä sitten vasta juoksut loppuneet ja vähän seurailtiin, että tuleeko yhteismatkustamisesta ylipäätään mitään. Ei ongelmia, vaikka vähänhän tuo latino-Juti koitti ihanaa senjoritaansa liehitellä... Täytyy varmaan  kehua (ja koputtaa puuta!), mutta aivot ja korvat sillä kuitenkin pysyy aika hyvin paikallaan, treenit ym. onnistuu, vaikka voisihan tuo nartun hajuista pimahtaa ihan täysin.

Alkuun ruutua, joka meni hyvin. Vähän meinasi ruutunauhat lennellä, kun meinasi kaasutella takalaidasta ylikin, mutta ei ole niin justiinsa. Itse tätä treeniä tärkeämpää kuitenkin oli, että ihan vieressä Sinko ja Outi puuhailivat omiaan. Juti siis irti, eikä kertaakaan yrittänytkään karata lapasesta! :) Tai olisinko ehkä kerran huomauttanut vähän, mutta mitään röyhkeää ryykäämistä ei yrittänytkään. Ruutuun lähetyskin oli niin, että n. neljän metrin päässä ruudun etukulmasta Sinko makasi paikoillaan ja Juti juoksi Sinkon ohi sinne ruutuun ilmekään värähtämättä! Aivan hyvin olisi voinut muuttaa suuntaa pari astetta ja laukata suoraan päätä toisen luo. Tästäkin syystä naantalin aurinkona palkkailin kaikesta mahdollisesta ruutuun suuntautuvasta toiminnasta, kun se suurin koetinkivi läpäistiin.

Muutamia huonolaatuisia kuvia. Näitä on silti mukava lisätä tänne, kun itsekin sitten vuosien päästä lukee näitä juttuja niin näkee, että miltä se meno milloinkin on näyttänyt :)

Toisella kierroksella hyppyä. Sitä ollaan todella epäsäännöllisesti treenattu ja sen huomaa. Tilanne näytti tänään siltä, että osaa paremmin hypätä poispäin minusta, mitä niin, että jätän koiran istumaan, kävelen esteen yli ja yritän kutsua luo (uuden toko alokkaan hyppy siis). Kiersi alkuun joka kerta, sitten vasta, kun helpotin ja ohjasin oikeaa reittiä esteen yli niin tuli. Hullua tuokin, luulisi koiralle nimenomaan olevan vaikeampi se irtaantuva hyppy, mitä tulla ohjaajaa kohti jo valmiiksi ohjattua reittiä. Ota näistäkin sitten selvää... Mulla on täällä kotona kennelkerhon uusi tokoeste, pitää alkaa sitä viritellä johonkin ja treenata enemmänkin. Tuolla pellolla ei ainakaan olisi liukasta.

Sitten nouto. Palautuspaikka on hyvä, sen olen saanut tiiviiksi. Pitää kohtuu kivasti, vähän saattaa alkuun yrittää takahampaisiin pudottaa ja siirtelee kapulaa, mutta ei niin pahasti, että näkisin sitä ongelmana. Lähinnä johtuu pienistä liikakierroksista. Mutta mutta... Muu onkin hajallaan. Ei lähde ensimmäiselle, eikä välttämättä toisellakaan käskyllä noutoon, tuijottaa mua vaan, että niin "oothan nyt varma, sanoppa vielä kerran niin sitten kyllä meen". Vartaloapu tähän auttaa, mutta en halua niitä liiaksi käyttää. Etten sitten ehdollista niitä liiaksi, kun en älyä lopettaa ajoissa. Otettiin sitten vauhtinoutoja, pidin pannasta ja sai lähteä räväkämmin siitä kapulalle. Siitä sitten aasinsillan kautta seuraavaan ongelmaan. Heittäminen johtaa näköjään nyt taas siihen, että menee tassut edellä kapulaan ja hutkii sitä eteenpäin. Heti, kun tämä ongelma tuli ilmi niin heitin loput kerrat seinään kiinni, joka auttoi. Pitää varmaan tätäkin treenailla -tai sitten toivoa, että pelkkä seinää vasten heittely auttaa ja tapa jäisi itsekseen pois. Heh, saahan sitä toivoa... Vielä kolmaskin ongelma tuli. Kun kapula oli seinän vieressä niin vauhti ja poiminta hidastui sen verran, että palautusvauhtikin kärsi. Piti sitten innostaa ja hipsiä karkuun, että saatiin homma taas laukalle ja vähän kiirusta palautukseen. Näitäkin treenilistalle. Lyhyesti sanottu siis vietinhallintaa/-vaihtoja, osissa treenattuna: vauhdikas lähtö, rauhallinen ja tarkka poiminta, vietit kaakkoon ja vauhdilla takaisin ohjaajalle, rauhallinen ja siisti palautus, ilman törmäämistä ja mälväämistä. Helppo homma -kjäääkh...

Lentoon lähtö...

Superhieno palautus!

Luoksetulokin oli kiva; siististi eteen ja hyvin tiivis. Vähän törmäsi, mutta minusta oli muuten niin hyvä, että tuon verran saa minun puolesta törmätä vaikka loppuelämänsä. Viekööt kokeissa meiltä sitten ne pisteet siitä :) Vauhtia olisi silti saanut olla lisää. Liekkö tuo halli sitten jotenkin vaikuttaa, kun ulkona se yleensä tulee kuin ohjus, mutta tuolla vähän himmaili noissa vauhtiosuuksissa...

Loppuun tehtiin vielä tiukkaa yhteistreeniä. Jäynän ja Outin viereen hivuttauduttiin ja oikein mallailin itseäni siihen malliin, että koira voisi hetkenä milloin hyvänsä yrittää ryykätä, vaan niin se vain nätisti pysyy ja pakertaa omia hommiaan :) Kontaktia, pientä seuraamista, paikkamakuuta toisen ollessa kolmen metrin päässä suoraan edessä tekemässä omia liikkeitään. Asetin itseni vielä tarkoituksella sivummalle niin, että Juti käytännössä tuijotti suoraa toista koirakkoa, mutta niin se vain otti säännöllisesti kontaktia ja ei yrittänyt kertaakaan nousta. Loppuun vielä kahden eri häiriökoiran kanssa sivu-maahan-käskytyksiä ristiin rastiin. Muutamia huteja tuli Jutilta, mutta kun oli ensimmäinen kerta, kun tätä tehtiin niin oli vallan hyvä silti.

Tässä näkee hyvin sen ilmeen, millä minusta koiran kuuluu työskennellä <3

Ja tästäkin röyhkeydestä tykkään - enemmän siitä on hyötyä ollut, kuin haittaa :) Muutama mustelma sinne tänne, ei kolot komioissa haittaa!