Jäsenkorjaus vol2.

En tiedä onko tuo jäsenkorjaus nyt oikea sana, mutta ei tuo käsittely normaalia hierontaakaan ole. Käytetään siis jäsenkorjausta. Tänään on ollut koko konkkaronkalla hoitopäivä. Klo 8 aloitin itsestäni ja kävin elämäni toista kertaa hierojalla. Tämän juhlahetken jälkeen sitten pieni lenkki rantapelloilla, jonka jälkeen pääsinkin "ottamaan rauhallisesti" ja istumaan autoon 1,5 tunniksi, sen jälkeen 2 tunniksi istumaan koirien hierontahuoneen lattialle ja tokihan sieltä kotiinkin oli vielä ajettava se toinen puolitoistanen. Hullua miten raskas päivä on ollut vaikkei mitään ole tehnyt! Kotimatkalla ensilumen tynkääkin satoi maahan raavaan tuulen ja pimeyden kera, joten paluumatka oli kaikkea muuta kuin rentouttava. Alun perin oli suunnitelmissa käydä Jutin kanssa kävelemässä Kokkolan keskustassa (niinkuin tehtiin viimeksikin), mutta sää ja väsy jätti tämän suunnitelman varjoonsa.

Kummastakaan koirasta ei löytynyt normaalia ihmeempiä lihasjumeja. Ja nimenomaan kaikki oli lihasperäistä, eikä Moonan rangankieroudet olleet uusiutuneet, vaan tästä on suunta vain ylöspäin :) Jutin olemusta ja lavanseutua au'ottiin siihen malliin, että liekkö tuolla säkäkorkeus humahti pykälää ylemmäs. Ehkä meillä asuu parin vuoden päästä norsu täällä Kivistöllä, kunhan tuo saavuttaa aikuismassansa...

Moona hermoili ensimmäiset kaksi minuuttia ja sähläsi omaan tuttuun tapaansa hermostuneisuuttaan. Sen jälkeen muisti tilanteen ja läähättämättä rennon näköisenä oli loppuhoidon ajan. Kiire kuitenkin oli pois, ei sitä sovi aivan liian tuttavalliseksi kaikkiin tilanteisiin alkaa, hölmö muori :)

Jutin kanssa sai vähän hävetä. Taisin liian uhmakkaasti todeta, ettei tarvitsisi, kun Anu tietää nuo beussien kujeet niin karma päätti kuitenkin toisin :D Periaatteessa ei käsittelyn puolesta mitään ongelmaa, mutta millään ei junnu olisi malttanut pötkötellä kyljellään. Ja kun oli pakko pötkötellä niin alkoi käyttää minua purulelunaan, kuin pikkupennut konsanaan. Myös Anun hihassa oli mukava roikkua sekä kirputtaa mukana ollutta hierojaharjoittelijaa, heh... Tämän siitä saa, kun ei ole turhaa stressiä täällä kotona ottanut tuon hammasteluista.

"On mulle paikkamakuu opetettu. Tässäkin heinäkuussa juuri ennen mätsärikehää toteutan sitä paikkamakuuta ihan itsekseni. Tänään ei huvittanut sitä tehdä."

"Tässä me ollaan kehässä. Tuli tarve roikkua jossakin."

Meillä täällä kotona on huvina vetää sormikoukkua -Juti hampaalla, minä etusormella, treenatessa se saa välillä irrotella hyppäämällä vasten ja "puremalla" käsivarteen ja siinä painitaan ja tönitään toisiamme. Ja kyllähän tuo tahtoo hamuilla muutenkin rannetta suuhun aina välillä. Kotiväki ei koe sitä ongelmaksi ja vieraita kohtaan se on kiellettyä. (Näin ohimennen muuten: se vieraille sikailu on oikeastaan loppunut kokonaan, se aikakausi on käyty läpi siis.) Jutin harrastus siis vielä näinä päivinäkin on ihmisten pureskentelu - niinkuin sitä täällä kotona nimitetään. Tajuan kyllä, että se osittain liittyy dominanssiin mitä tuolle koiralle kyllä on soppakauhalla jaettu, mutta niin kauan, kuin se lopettaa käskystä, ei satuta ja ei tuhoa niin en jaksa asiasta tehdä isoa numeroa. Jää joskus pois tai on jäämättä, sitten hammastellaan ja pureskennellaan ihmisiä vielä tulevaisuudessakin.

"Tässä vähän viime kesän kuvasarjaa siitä, miten mä kieriskelin siellä hierontahuoneenkin lattialla tänään. Mulle ei ollut kalikkaa siellä mukana, mutta onneksi oli tuo emännän käsi sopivasti hollilla"