Koulutus

Eilinen Siipon Heidin koulutus. Erittäin hyvä tunne jäi ja mukaan tarttui ainakin pari hyvää neuvoa.

1. Noutokapula- palkkaukseen lelu. Siirretään saalishönkä siihen leluun, sen kapulan sijaan.

Toimi hyvin ja uskomattoman hyvin kesti Jutilainen toistoja! Kapulan poimimisia tuli kuitenkin varmaan n.15-20 kappaletta, menin jo laskuissa sekaisin. Eri suunnista, eri etäisyyksiltä. Heidi vei kapulaa, minä vein kapulaa, lähetys kapulalla normaalisti,  kapula koiran takaviistossa ja minä kauempana edessä, jotta joutui palaamaan taaksepäin noutaakseen. Liian pitkä matka tuotti taas ongelmaa, piti pysytellä alle 5 metrissä, jotta ei lähde höyryämään. Jäädään treenailemaan ja seurataan tilannetta miten kehittyy. Apua oli myös siitä, että sanon toisen nouda-käskyn juuri ennen kapulaa, vähän hiljentää ja keskeyttää sitä saalistamista, jolloin malttaa poimia hyvin. Tärkeä: palkka hyvissä ajoin, heti, kun tulee puhtaasti kapulalle.

2. Patoaminen / jännite. Pitää opetella. Juti toimii hyvin pallolle, mutta ei osaa pitää jännitettä sitä kohtaan. Syykin oikeastaan kävi aika hyvin ilmi (tämän tajusin vasta myöhemmin); haukuttaminen kuulemma laukaisee jännitteen, jos koira menee liian tilttiin. Ja mehän ollaan pelkästään haettu sitä haukkua lelulle nostatukseen sekä nyttemmin vielä haun ilmaisuun. Eli mitenpä siinä paljon koira oppisi jännitteitä pitämään, kun sen purkamisesta on aina saanut sen palkan. Treeniä tähän.

Siinä kaksi tärkeintä.

PK:n A-estettä otettiin loivana, lähinnä tekniikkaan ylitykseen. Ei ongelmaa, alkuun vauhtia oli sitäkin enemmän... Tähänkin tarvitaan jarru-sana sinne esteen päälle, muuten loikkaa surutta pitkällä kaarella alas. Vähän henkilöryhmää muka aloitettiin tekemään, mutta se päätyikin sitten juurikin noihin patoamiskeskusteluihin. Ja siinä samalla vähän sivulletuloonkin.

Heidi kysyi suoraan, että osaako se sivulletulon. Minä vastasin yhtä suoraan, että en voi kyllä varmaksi sanoa, että se sen osaa. On siis ollut vaikea hahmottaa, että mullisteleeko se huvikseen välillä, vai eikö se tosiaan ymmärrä mitä siltä haetaan. Kun se kuitenkin 95% ajasta tekee hyvin töitä, eikä yritä sikailla esim. häipymällä ihan totaalisesti paikalta (pikkupyrähdyksiä ei lasketa, hyshys)... Ja yleensä osaa sivulletulonkin tuosta vaan. Mutta sitten yhtäkkiä tulee joku hankala kohta ja se alkaa vain tarjota maahanmenoa ja haukkumista ym. Ainahan siltä toki on vaadittu se sivulletulo, mutta se on ollut hankala, että pitäisikö vaatimalla vaatia esim. remmipakotteella siihen, vai toisaalta antaa pientä helpotusta, koska jos se ei tosiaan tiedä sitä, niin sitten taas pilataan koko perhanan perusasento.

Tänään kokeilin kotona aamuruuan yhteydessä. Hämäpä pesuhuone, ei koulutusliiviä eikä mitään tavanomaisia treenivinkeitä. Ja eihän se meinannutkaan osata tulla sivulle. Hämillään meni maahan ja katseli vaikeana, vaikka ihan nätisti pyysin... Piti hakea pari namia ja ohjata se sivulle. Iltaruualla oli jo vähän parempi, mutta useita käskyjä ja voimakasta ohjausta vaati. Juti 1v. osaa paljon hienoja juttuja, mutta se ei rehellisesti ymmärrä sivu-käskyn merkitystä. Voittaja-fiilis taas meikäläisellä... Jep. Suunta ylöspäin!

Niin ja pieniä alkeita otettiin myös eteenmenon maahan-käskyyn. Tai siis ylipäätään kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä, että meneekö se edes maahan matkan päästä, vai hakeutuuko ihan lähelle. Hyvin kävi ja pelitti :) Jätin seisomaan ja kävelin reippaan 5 metrin päähän ja laskeutuu hyvin, ilman, että meinaakaan liikahtaa. Nakin heittelyn kanssa ei ollut niin hyvä (siis, että Juti juoksi nakin perässä kauemmas minusta), tahtoi jäädä etsimään maasta lisää syötävää eikä kuunnellut. Tarvi tähän aina jonkin herättelysanan alkuun, joten työstetään tätä pikkuhiljaa jollakin muulla keinolla eteenpäin (esim. apuohjaajan kanssa).

Jutin käytös oli täysi 10. Pakersi töitä pitkääkin pätkää ja maata retkotteli rennosti, kun puheltiin kesken treenin. Yleisön sekaankaan ei haikaillut, mikä on kyllä noutajan kouluttamisen jälkeen pelkkää plussaa :)

Hieno mies :)