Vuokatti, Katinkulta

Viime viikolla pakattiin auto täyteen ja hurautettiin Vuokattiin, Katinkultaan. Moona meni lomalle äitin luo ja Jutilainen lähti romppeineen mukaan hotellielämään. Enemmän kuin tyytyväinen sai taas olla koirajuniorin käytökseen, vallan moitteetonta!

Sisäänkirjautuessa Juti kiipeili respassa lasten korokejakkaraa pitkin tiskille siihen malliin, että sai heti kättelyssä mukaan omat herkkueväät (pisteet koiraystävälliselle hotellille!). Hissillä käytiin harjoitusmielessä huristelemassa ja käytävillä sai muut koirat räksyttää sekä ihmiset kulkea, tällä ei korvalehtikään värähtänyt. Ei kai, kun sai kerrankin sohvalla ja sängyssä loikoilla niin ei passannut niitä asemia menettää turhalla höyryämisellä  :D

Häkki meillä oli mukana, jossa vietti yksinolot. Takaisin tullessamme venytteli makeasti, joten voitanee päätellä, että erityistä hätää ei Jutilainen ollut kehittänyt. Televisio jätettiin sille aina päälle ”seuraksi”, ettei tarvinnut liian tarkalla korvalla alkaakaan kuunnella käytävän ääniä. Olihan tuo toki ollut jo Ukkohallan reissunkin aikaan yksin huoneessa, joten uskalsin jo vähän luottaakin, että kaikki menee hyvin.

Varalta ostin Canikuritkin matkaan, kun en oikein tiennyt, että onko Jutilla stressi-/reissumaha, sillä aikaisemmilla reissuilla ollaan jouduttu öisin heräämään viemään sitä ulos. Mutta sekin näköjään johtui vain ja ainoastaan siitä ruokarallista mitä käytiin läpi, nyt nukkui rauhassa pitkät yöunet eikä maha näyttänyt ”sekaantumisen” merkkejä ollenkaan.

 Hiihtämässä ollessa ei juurikaan kiinnostunut muista järvellä liikkujista, vaikka niitä saattoi n.10 metrin päästä ohi mennäkin. Hotellin vierestä lähti kyllä koiralatu, mutta ihmismäärä oli sitä luokkaa, että katsottiin parhaaksi hiihdellä muualla järvellä, hankea ja kelkanjälkiä pitkin. Siten sai Jutikin päästellä irti koko reissun. Minä en välttämättä olisi erityisemmin nauttinut siitä, että olisin opettanut Jutia kulkemaan suksien vierellä hihnassa, kymmenien ihmisten hiihtäessä ohi :D

Jutilaisella riitti lääniä laukata ja harjoittaa ihan omia askelkuvioita. Pilkkimiesten jättämät kalansaaliit piti käydä laskemassa ja sitten rallatella jäinen kala suussa pitkin hankia... "Ah elämätä" sanoo Juti.

 Uskollisesti odottaa, jotta josko kanssaliikkujat vihdoin setvisivät sauvansa ja matka voisi jatkua :)

Torstaina käytiin Vuokatti Hyskylla (koiravaljakkoreissuja järjestävä yritys), kun bongasin tien vierestä kyltin, jossa mainostettiin myös eläintarvikeliikettä. Hääppöinen valikoima ei ollut, mutta tärkeimmät kylläkin; hyskyvaljaat. Tarkoitus ei ollut ostaa valjaita vielä, kun tuo tuosta kasvaa ja muutenkin on niin nuori, ettei vetohommia voi vielä kunnolla tehdä. Vaan hinta oli niin halpa (32e) ja olipahan ammattilaisen päälle sovittamat vermeet niin meidän hyllystä löytyy nyt sitten tulevaa varten vetovaljaatkin.

Pienelle rimppakinttu Jutilaiselle kaivettiin talon isoimmat(ko?), XXL-kokoiset valjaat! Yrittäjä itse tuumasi, jotta onhan sillä pitkä tuo runko ja niskakin on melkoisesti paksumpi mitä keskiverto hyskyllä :D Sopivat nyt pieniin harjoitteluvetoihin, mutta kasvuvaraakin löytyy. Reissu teki hyvää nuorelle uroolle, vieraat ihmiset kopeloi ja väänteli valjaita päälle ja porukkaa meni ees ja taas. Jutin kiinnekohta taisi enemmän olla omatoimishoppailussa, Hysky-lelu olisi ollut saatava, (moneenkohan lie se ehti jättää kuolajälkiä...). Ja niitähän riitti... Hyllyillä, lattioilla, koreissa, pöydillä... kymmeniä, satoja.... Pihi emäntä vaan jätti ylihintaiset hyskyt sinne ja haki marketista halvemman lehmän. 

Kyllä yksi uusi reissulelu pitää aina saada!

Lomalaisen erikoisetuja.

"Hohooo, sinne se meni" Rinteen vieressä laskijoita kyttäämässä.

Rinnekahvilassa. "Maistuis mullekin..."

....ja niinhän se tekikin :) (Toim.huom alaikäiselle Jutilaiselle tarjottiin vain alkoholittoman kaakaon jämät, eli pisara pohjalta)