Katastrofijälki

Kevään ensimmäinen semmoinen -ei mennyt ihan nappiin se reissu. Ehdin vähän juoksuttaa koiria ennenkuin Essi karautti paikalle ja oltais jälkihommat aloiteltu. Surkeiden sattumusten seurauksena meillä meni ainakin tunti siihen, että irroteltiin vuoronperään meidän molempien autoja siltä ylipehmeältä tieltä, joka petti autojen alta. Onneksi mies pelastaa pulasta ja Aki tuli veljensä kans kaveriksi ja olihan siinä hommaa silläkin porukalla :O

Essi ei ehtinyt edes pääkallopaikalle, kun volvo vajosi kahdesti ja se piti ajaa takaisinpäin n.kilometrin päähän jälkipellosta. Mun auto oli siinä vaiheessa jo siellä pellon laidalla, vaan ajettiin sekin sieltä pois, vielä kun apujoukkoja oli paikalla. Tietä paikkailtiin useammankin kerran risuläjillä, mutta silti se rellu loppumatkasta vain humahti kiinni. No, summasummarun, kaikki kolme autoa saatiin ajettua sieltä pois (mukaanlukien siis apujoukkojen kulkine). Jos joku ihmettelee, että mitä hullua sinne lähdettiin ajamaan niin se tie näytti alkuun ihan hyvältä ja kohtuu kuivalta. Vaan hiekkapohjainen maa, joka ei sitten lopen niin kuiva ollutkaan niin ei ihan sitä autolla kruisailua kestänytkään. Selvittiin silti, HUH!

Tässä vaiheessahan Juti oli kerännyt kierrokset kaakkoon takakontissa, eikä rauhoittunut yhtään edes sillä kilometrin kävelymatkalla jäljelle. Sitten vielä muka koitin sitä rauhoittaa seisoskelemalla minuuttitolkulla ihan hiljaa pellonlaidassa, vaan kuten Essi sanoinkin; taisin vain kasata painetta kattilaan.

Jälki oli ihan kaaosta! Jutin päämäärä tuntui olevan vetää mua perässään kahtia taipuneena takajalat täristen. Kun yritin rauhoittaa, että ei edetä, ennenkuin rauhoittuu jollekin askeleelle, niin saattoi mennä 1-2-3 hyvin ja taas täysiä yhtäkkiä ryntäsi eteenpäin. Kulmassa nappasin pannasta ja rauhoitin ja yritin vielä -vaan ei kertakaikkiaan tullut mitään, muutakuin ryykäilyä. Nappasin pois jäljeltä ja hetken rauhoittuminen ja tunteiden tasaus. Muuten en olisi jatkanut koko touhua vaan Essi tuli sitten viereen katsomaan, että miltäs se paviaanin meno näyttää. Näytti itseasiassa jo vähän paremmalta, mutta ei lähelläkään ideaalia jälkityötä tai edes sitä mille mallille me jo päästiin viime syksynä jäljestyksessä. Noh, mahdollisimman pian nyt uudestaan, ilman noita alkuhärdellejä niin ehkä se siitä taas palautuu hallitumpaan menoon... Äsken varasin paikan Isopahkalan Samin jälkikoulutukseen 2.5, joten sieltä sitten oppeja hakemaan :)

Juti on hämillään ylläolevasta tekstistä...

"Siis juu, nyt on kyllä joku erehdys, siis minähän en ole edes ollut paikalla siellä jälkipellolla....Jostakusta muusta puhuu, erehtynyt koirasta"