Raakaruoka

Sillä me nyt ollaan. Juti on. Ja hyvältä näyttää!

Joulun jälkeen Jutin maha on tehnyt sellaista kuperkeikkaa, että yhden käden laskettavissa on yöt, jotka oltaisi saatu nukkua kokonaan. Välillä maha kuralla, välillä kipeän oloisena halusi vaan ulos ja punnasi tyhjää. Vaiva oli aina öisin, päivällä pystyi kyllä pidättämään eikä vahinkoja tullut jos esim. pakkasten takia sattui olemaan sisällä eikä ulkohäkissä. Tokihan siinä oli sekin, että öisin me oltiin täällä kotona sitä kuuntelemassa ja päästämässä ulos... Mistään nuoren koiran tavan vuoksi "kusettamisesta" ei ollut kyse, vaikka sitäkin mahdollisuutta koitettiin monella tapaa kitkeä pois.

Juti laihtui jonkin verran ainaisten paastojen ja riisi-kermaviilikuurien jälkeen ja Canikur auttoi sen hetken ja taas palattiin löysäilyyn. Tehobaktilla ei mitään merkitystä asiaan. Homeopaattisen napinkin koitin muutaman kerran nakata kielen alle vaikuttamaan, mutta ei huomattavaa hyötyä siitäkään. Tasaisen epätasaisen löysänä pysyvä maha vaan jatkui.

Sitten pienellä riskillä annoin sille pelkkiä luita illalla, josko se kiinteyttäisi ulostetta. Vaikka eriäviä mielipiteitä varmasti olisi ollut, että kannattaako tuollaiselle herkkävatsalle nyt luita antaa. Se yö nukuttiin kokonaan ja seuraavat kaksi päivää syötiin pelkkää raakaa ja kaikki kolme yötä nukuttiin putkeen :) Siitä lähtien ei olla raksunraksua kuppiin yritetty laittaakaan.

Vaikka tilanne ehti jo tasoittua niin torstaina käytiin eläinlääkärissä, kun olin sinne aikonut mennä ja aikakin oli jo varattu. Kaikki kunnossa ja mikäli ongelma palaisi niin soittamalla saa antibiootit suolistotulehdukseen, jotta saadaan sekin vaihtoehto suljettua pois. Visibliniä käski antaa, että saa kuituja, mutta musta alkaa näyttää, että ruokavalion muutoksen seurauksena ongelma korjaantu itsestään. Visiblinit on kuitenkin varalta ostettu...

Lääkärireissu käytiin Ylivieskassa, joten Juti oli mulla aamupäivän kauppiaskoirana mukana. Aki kävi sitten hakemassa töistä tullessaan sen mukaansa, ettei nuorikon aika olis käyny pitkäksi tuonne pöydän alle köytettynä :) Lunkimies otti pötköttelyn kannalta suurimman osan ajasta, ei vaivaudu välttämättä edes nousemaan vaikka väkeä lappaa ohi ja kassakin suoraan vieressä, joten liikettä ja ääntä kyllä piisaa. Joku asiakas kysyinkin, että "MIKÄ tuon on, onko se elävä?!"

Juti-mieshän se.