Ilmaisuhaukkuja ja kauppias-uraa

Jutilainen oli mulla tänään taas kaupalla mukana :) Tein ylitöitä pois, jotenka aamu oli puolikkaan päivän mittainen, jonka jälkeen käytiin Virpin ja Jassin kuusenhakureissulla mukana ja päälle vielä pitkän linjan syömiset, kahvit ja juorut. Tällä välin Juti keskittyi ihmettelyyn, pikanokosiin ja seurusteluun pienenpienen Otto-pojan kanssa :) Ja vielä senkin päälle vähän siivoilua siellä mun myynnissä olevalla tyhjällä asunnolla. Reipas ja varmaan vähän raskaskin päivä poserooni-nuorelle.

     

Kaupan lattioilla päästeltiin häntä torvella ja tutkittiin kaikki mielenkiintoiset hajut. Eritoten lintujen talipallot tuntui olevan mieleen... Innokkaisiin rapsuttajiin voidaan juosta täysiä pahki, viipyä siinä sekunti, jonka jälkeen ei malteta enää, vaan jatketaan matkaa. Niinku esmes kahvihuoneeseen, siellähän sentään syödään jotain. En tiedä montako pullanpalaa ehti mennä väärään henkeen, ennenkuin ehdin perään, että juu kyllä se koira kohtuu luvallisella asialla täällä kaupassa juoksee, ei ole romanialaisia salamatkustaja-seropeja.

Tuolla kaupalla on kyllä hyvä mennä hyllyjen väliin eksyksiin, jos Juti lähtee hortoilemaan omiaan. Oon aina tykännyt siitä tyylistä, että en ikinä vapaassa "mukana hengailu"-tilanteessa huutele koiran perään mitään, vaan mahdollisuuksien mukaan äkkiä piiloon niin kummasti alkaa koira seuraamaan meikäläistä, eikä niin, että minä huutelen mustin perään milloin mihinkin suuntaan. Pari kertaa, kun kääntyi eri hyllyn väliin mihin Juti laukkasi niin lakkasi se pookoilu ja alkoi kulkea parin metrin säteellä minusta. Ei kestäisi mulla hermorakenne huudella tuon sähikäisen perään koko ajan... Ja tuskin se edes kuuntelis, äkkiä kokee kaikenmoinen jatkuva huutelu inflaation. Pysyypähän ne oikeat luoksetulo-/pysäytyskäskyt paremmin korvien välissä, kun se ääni kajahtaa harvemmin :) Iso käsi laumavietille, minkä varassa (vielä) voi pelata...

   

Ja sitä käytäväähän riitti juostavaksi asti...

Talipallona luokses pompin... Jutilainen ostoksilla.

Kuusenhakureissulla sai sitten ryntäillä pitkin metsiä koko päivän edestä. Mulla oli rellun takakontti jäätynyt päivän aikana kiinni, niin Jutilainen lähti Virpin ja Jassin kyydissä pois metsästä. Vieras auto ja vieraat ihmiset, siellä se oli tyytyväisenä istunut ja matkustanut. Malttanut kuunnella ja totella sisällä asunnossakin, meikäläinen saapui sinne vähän jälkikäteen. Oli kyllä vähän pientä testihaukkumistakin ehtinyt yrittää... :) Mukava aina välillä testauttaa tuota omaansa muillakin, että miten toimii ja reagoi. Ja noihin käsiin uskaltaa koiransa hyvin antaakin; Virpillä ja mulla on niin samanlaiset koulutustavat, että Juti tietää heti pienistä eleistä ja liikkeistä mitä siltä odotetaan, niin toimii se silloin myös vieraassa paikassa ja vieraalla ihmiselläkin.

Sitten hakuhommiin:

Pari kertaa kotona kokeilin, että juu haukku löytyy ja helposti löytyykin. Nyt saa sitten maalimiehet hoitaa loput, turhaa minä sitä ilmaisua enää itseäni kohtaan työstän. Sunnuntaina Outi ja Sari kokeilivat metsänlaidassa ennen varsinaisia etsintöjä ja hyvin kajahtaa. Siis se yksi-kaksi-kolme haukkua mitä nyt tässä vaiheessa edes vielä vaadittiin. Oli irrallaan ja minä seisoin parin metrin päässä, mutta kertaakaan ei tarvinnut puuttuu sikailuun, kohtuu sievästi asettuu maahan ja puhkua puhisee haukkuja. Erittäin hyvällä mallilla siis. 

Pistot sujui taas tuosta nuin vaan, täydellisesti suorastaan. Maalit viuhkana metsään, koira pois hetkeksi ja lähetys ilman näköhavaintoja muistin ja nenän varassa. Sama kaava siis kuin aikaisemminkin. Viimeisen lähetyksen vähän sössin itse. Huomasin kyllä, että seisoin puoliksi kannon päällä, joten toinen jalka oli ylempänä polvi koukussa. Siitä kuitenkin annoin käskyn niin Juti vilkas mua, että niin mitä. Laskin jalan alas kannon päältä ja seisoin normaalisti ja toisella käskyllä ilman lisäapuja ampaisi pistolle. Liekkö sitten johtui ihan jostakin muusta, mutta tähän hätään en keksinyt muuta selitystä, kuin se minun epämääräinen asento alussa. Sai Outilta kehujakin miten rauhassa ja hyvässä mielessä tulee maalilla, sinne ei sentään ole ottanut tätä arkikäytöstä mukaan; ¨pommina päin' ja sitä rataa...

Ja nyt, kun mulle se haukkuminen on opetettu niin mä myös NIIIIN vaadin - mä haluuuuuuun!