Treenihommia ja leikkiä

Päivät senkuin pimenee ja täällä eletään niitä hetkiä, kun minun pitää oikeasti alkaa keskittyä ja opetella leikkimään tuon Jutilaisen kanssa. Loikat alkaa olla mun naaman korkeudella ja vaihtuneet (ja varsin kovat!) hampaat osuu vauhdin hurmassa suuremmalla todennäköisyydellä mun ranteeseen mitä leluun. Pitää alkaa puolin ja toisin vähän opetella käytöstapoja, ettei tartte itkun kanssa tuota leikittää... :D

Kokoakin tuolla alkaa olla jo sen verran, että kun lauantaina juoksi mun polvitaipeisiin, niin mentiin yhtenä läjänä komeasti selälleen räntähankeen. Vaikka melko pieni Jutilainen tuo silti on: säkä n. 57cm ja painoa 21,5 kg :)

Noutokapula on palannut kuvioihin, kun tuo purukalusto on saatu uusittua. Tauko teki tehtävänsä: ei mälvää enää, wuhuu! \o/ Videoin eilen treenejä tässä sisällä ja oikeastaan kaikki epäonnistumiset (pudotukset) johtui pelkästään minusta. Joko nakkia väärässä kädessä (toimii niin, että joko molemmissa käsissä palkat valmiina tai sitten vasta taskussa odottamassa), minulla liikaa vauhtia ja sähellystä, jolloin kapula pyörii Jutillakinja lentää omia aikojaan mihin sattuun. Ah niin kipeä videomateriaalihan sen aika karusti paljasti... Tietääpä taas treeneissä sanoa, että katsovat mun perään ja pistävä jäähylle välillä.

                                                                          ****
                                          Ja tässä välissä pari tuntia menikin treeneissä
                                                                          ****

Ihan pari kolme helppoa kapulan palautusta ensimmäisenä ja kun meni niin hyvin niin äkkiä lopetettiin siihen. Liikun taaksepäin - Juti ottaa kapulan - liikun edelleen vähän ja pysähdyn - Jutilainen hakee paikan ja yhtään mälväämättä hännän päätä heiluttaen tarjoaa kapulaa, hieno mies!

Sitten Outin valvovan silmän alla pitkää pätkää imutusseuraamista, keskittyen käännöksiin ja pysähdyksiin. Juti hieno ja hyvä takapäänkäyttö, ohjaajan ohjeiden ymmärtämisessä parantamisen varaa - todellatodella hyvä välillä treeneissäkin liikkurin avulla mennä... :)

Välissä autoon ja siellä itkupotkuraivareita, kun joutui jäämään vuoroaan odottelemaan. Intoa siis olisi piisannu enemmänkin. Alan jo harkitsemaan häkin hankkimista autoon, en osaa sanoa kauanko takalasi pidättelee raivoisana raapivaa, haukkuvaa sekä alati kasvavaa poseroonia.

Moonan kanssa pientä hömppää ja enemmän leikkimistä ja kunhan kuljailtiin vaan. Mm. muutama kaukokäsky otettiin ja musta tuntuu, että ne menee aina paremmin ilman käsimerkkejä. Paineistuu huitovasta ohjaajasta...?

Seuraavaksi Jutin kanssa juttelevaa henkilöryhmää, siinä vieressä myös paikkamakuuta, hienosti molemmat. Henkilöryhmässä ei herpaantunut kertaakaan, paikallaolosta nousi kerran. Aina vähän milloin mihinkin väliin leikkiä ja taas namijutuilla "oikeita hommia". Mm. Sari ja Kiti tekivät omia juttujaan ja me kontaktissa napotettiin vieressä ja hillittiin itseämme :) Älyttömän hyvin se kyllä kestää toisten koirien häiriön ja keskittyy/ palaa tekemiseen. Jotenkin kuvittelin, että puolivuotias beuceron uros olis paljon pahempi... Ne ajat taitaa olla vasta edessäpäin.

Parin viikon takaisia "Yhtään et koske mun lapaseen"- kätyämisiä...

Ippen juhliessa voittolapasella...

...Jutilainen jatkaa märehtimistä ja omia juttujaan.