Ei siis ihmeitä kerrottavana, kunhan aikani kuluksi kirjailen jotakin ylös....
Viisi kapulaa läjässä keskellä, pari makupalaa niiden eteen ja oma kapula muiden kapuloiden taakse. Ei meinannutkaan hamuta vääriä kapuloita, varmasti haistellen ylitti ne ja kahmaisi oman hampaisiinsa. Toistojen määrä edelleen pieni, mutta onpahan täydet onnistumisprosentit! Kolmannen jälkeen alkoi kehuista jo hyppiä siihen malliin tasajalkaa, että päätin suosiolla jättää siihen, ettei kilahda yli ja hyvä treeni vesity. Kun tuon sopivan unisena herättää treeniin niin kyllä tulee hyvää jälkeä!
Lenkit ollaan tehty pääasiassa potkukelkalla tai koirakavereiden kesken metsässä. Pauliinalla kyläillessä piti vähän nuoren nartun kanssa keskustella, että missä se kaappi seisoo ja kenen käskystä niin Moonakin sai siinä tohinassa reiän silmäkulmaansa. Ihmeesti ei edes tehnyt verenpurkaumaa silmään, pelkkä hampaanpisto, joka parani itsekseen.
Siinä sivussa nähtiin hevosiakin pitkästä aikaan, näyttäähän tuo tallilla kasvanut vielä muistavan mitä otuksia ne on. Rauhassa katselee isoa päätä ja sopivasti kunnioittaa ja väistää liikuttaessa. Pentuajat vielä mielessä -kerran pyöriskeli ison puoliverisen etujalkojen seassa oviaukosta mentäessä niin jäi mieleen, että näissä tilanteissa on parempi pysytellä etäällä... Monta kertaa kesällä ja syksyllä kävi mielessä, että lähdenkö Johannan poneja liikuttamaan niin sais Ippekin juosta mukana, kun vauhtikaan ei olis niin kova, mutta se sitten jäi. Jostakin sitä aikaa olis kiva repiä muullekin, kuin eläimille ja työnteolle niin katsoin parhaaksi, että en tuohon hevosmaailmaan enää niin sotkeudu.
Tänään päättyi arkitokokurssikin, hyvä mieli jäi siitä ja osallistujista :) Katsoo nyt miten on intoa järjestää seuraavaa, saattaa olla, että menee pitkälle kevääseen tai jopa kesään -pitänee Sarin kans neuvotella. Pari vuotta jo jahkannut asioita muille, mutta kun se OMA pitäis saada kenen kanssa tehdä ja kokeilla, että onnistuuko sitten niin millään, vai oonko aivan puuta heinää höpöttänyt toisille... :D Moonahan kyllä toimii loistavana esimerkkinä sekä minulla, että vaikka muille lainattuna, mutta se uusi "tyhjä taulu"-projekti olis saatava jo! ....taitaa tulla lähes joka päivitykseen tätä samaa märyä Miiiiksikaikkimuutsaakoiranpennunpaitsiminä!
Susanna ja Juha Korin Tavoitteena huippukoira-kirjan luin pitkästä aikaa uudestaan ja kaivoin sieltä muutamia vinkkejä vaihtelevaan treeniin. Kapulan palautukseen ainakin sekä ehkäpä vähän tuohon jännitteen luomiseen, opittais kumpikin säätelemään sitä hönkää höyryä paremmin. Tai ei ehkä säätelemään, mutta kaivamaan sitä sopivasti mutta hillitysti esiin - ja mieluusti vielä oikeissa tilanteissa.
Kapulasta puheenollen mietin, että nyt kun PK-ura on hyllytetty niin aivan hyvin voisi siirtää luoksetulon sekä kapulan palautuksen suoraan sivulle. Pari kertaa on kokeiltu, luoksetulo ok, mutta kapulan kanssa vaatii enemmän työtä. Katsotaan nyt miten hankalaksi menee, että kannattaako edes alkaa jahkaamaan tätä tyyliä vai mennäänkö samalla vanhalla kaavalla, eteen -> sivu (jonne siirtyminen ei aina ole järin varma puhdas suoritus...).
Vaan nyt hölkkilenkille, loppuu tämä emännänkin lorviminen! Ippe kyllä makaa lattialla alla olevan havainnon mukaisesti (vanha kuva), että pidä akka tunkkis ja juoksulenkkis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti