Maastoonmaastoonmaastoon!!

Hihii, eilen reipas, reippaampi, Niina otti ja lähti Ippiksen kans esineruututreeniin. Lyhkänen ja äkkiä kasaan suhaistu treeni, mutta kevään ensimmäiseksi metsätreeniksi vallan mainio.

Tölkki ja hanska takarajalle, syvyyttä vaan parikymmentä metriä, kun alkoi mennä sen verran suoksi, etten viitsinyt pidemmälle talloa. Ja koko tallomisetkin oli aika suhaisemalla tehty, mutta tulipahan edes vähän taaplattua siellä sun täällä.

Ensimmäinen löyty nopsaan, pillillä merkki ja hanska vauhdilla janalle ja mammalle. Tölkkiä joutui jo etsimään kauemmin, harhautui takarajan ylikin ja ihmettelin, että mitä se siellä haistelee, kun yleensä pysyy alueella, mutta tässäpä se huolimaton alueen tallaus siis näkyi, ei erottanut selvästi, missä jäljet loppuu/alkaa/jatkuu.

Löysi lopulta ja hyvä reipas palautus. Palautuksissa en nipottanut, kehuin ja liikuin itse poispäin, jotta saatiin vauhti pidettyä loppuun asti.

"Jokojokojoko"

"PLÄÄH, oikeesti. Kato, mun silmätkin harittaa, kun tämä odottelu vie multa kohta hengen..."

Sitten otin muutaman ihan helpon tunnarikapulan piilotuksen, lähinnä pienenä perustreeniä, en niinkään esineruutuna, mutta sama ideahan se siinäkin. Muutaman metrin päähän vein ja vähän piilottelin, että joutui kaivelemaan sitä esille.

Ainoa lähelläkään julkaisukelpoista oleva palautuskuva.

Muut olikin sitten tätä luokkaa...

Sitten vaihdettiin vapaalle -jonka koira kirjaimellisesti tekikin. Sen sileän tien, kun hakuliivit riisuttiin ja otin tennispallon ja lähdettiin vähän kävelemään, että heittelen samalla palloa vielä. Pallonheitto ja spiidisilmä-Ibis täysiä perään, mutta palautuksista ei tietoakaan :D Raahasi pallon parhaaksi katsomaansa paikkaan, käänsi mulle selän ja alkoi jäytämään sitä tai pyörimään sen pallon päällä. Silkkaa sikailua siis, mutta mitä se haittaa, se kuitenkin toimii treenissä kuin automaatti. Saahan se koirakin vaihtaa vapaalle -saas nähdä kostautuuko tämä mulle joskus vielä tulevaisuudessa... Sillon kun vapaamutoisesti heitellään lelua tai keppiä, niin se on se ja sama tuoko se sen, varastaako vai syökö, se on Moonan lelu ja juttu sillon, kun en erillistä käskyä ole hommaan antanut.

Sain mää pari suht normikuvaakin räpsäistyä, mitä lie vahinkolaukauksia kameraan...

Tänään iltasella tottisteltiin uuden naapurituttavuuden kans :) Mahtavata kun melkein samassa pihassa asuu tavoitteellisesti treenaava koirakko, niin ehkä meidänkin treenilaiskuus on kohta muisto vaan... Phah, tuskin, mutta yritys hyvä kymmenen. Pientä perusjuttua, kaukoja, luoksetulon nakinheittelyä, jääviä ja loppuun liikkeestä istumista uutena juttuna.

Essiltä sain huippuvinkin, joka toimi ja joka pitää vielä iskostaa omaankin päähän, että osaan käskyttää oikealla hetkellä. Vasen jalka tallaa voimakkaammin maahan (vähän niinkuin muka pysähdyttäisiin) ja samalla istu-käsky. Liike tulee luonnostaan koiralle, joka luulee, että tulee normiseuraamisessa pysähdys ja niin teki Moonakin, ensimmäinen varma ja nopea liikkeestä istuminen ikinä! :) Tuota jatketaan ja emäntä opettelee askeleitaan ja sitä ettei kyttää ja painosta koiraa...