Lenkki käytiin ja loppumatkasta tultiin keskustan läpi. Siellä ei ole käyty piiiitkäään aikaan ja muutenkaan, kun eihän tuo koira ole remmissä juuri koskaan ja siellä se pitää kuitenkin kytkeä.
Pikkusen näky taas karvaisen pääkopan prakaamista. Ei pahasti, mutta itse sen huomaa, koittaa kiirehtiä, ei malttaisi kävellä vieressä ja muutenkin vaivautuneen oloinen. Laiska emäntä, minkäs teet, kun ei tarpeeksi usein käydä ihmisten ilmoilla ja liikenteen seassa. Liika liike, meteli ja yleinen sekavuus pistää tuon sitten hermostumaan.
Ja se remmi, kun sitä ei siinä pidetä juuri koskaan, niin siinäkin sille tulee sellainen sähellysolo muutenkin. Paremmin se toimii irti sama missä ollaan, se itse ottaa kontaktia ja huolehtii, että pysyy vierellä ilman käskyjäkin, mutta remmin kun laitat niin se kontakti tahtoo unohtua ja se luottaa siihen piuhaan vaan, että kyllä tämä hänet toppaa jossain vaiheessa. Kävelee kyllä nätisti, mutta se vaatii jatkuvaa muistuttelua ja omalla kehonkielellä hidastamista ym. Sille ilmeisesti iskee sellainen altavastaava-olo, kun kytketään niin se ei enää pysy niin rentona ja rauhallisena, mitä jos saa itsekseen vapaana hillua seurassa. Vapaan kasvatuksen lapsi -kirjaimellisesti siis.
Projektiksi pitäis ottaa se junamatka Kokkolaan ja kaupungin vilinään, mitä ollaan Virpin kans pitkään suunniteltu. Josko keväämmällä sitten :)
Niin ja joo, en varmaan ole tänne muistanut kirjoittaakaan: meidänhän oli tarkotus siihen viime maanantaina ensimmäiseen AVOn kokeeseen mennä, vaan eipä me mahduttu siihen mukaan :/ Ens kuussa uus yritys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti