Tehtyjä ja tekemättömiä juttuja

Kaikki tuntuu laittelevan tänä vuonna saavutettuja ja ensi vuonna saavutettavia asioita ilmoille, niin ehkä sitä pitäis itsekin jotakin suunnitelmaa tehdä näin ylöskirjoitetussa muodossa. Onpahan sitten jotain mistä pitää kiinni, kun sen on kaikelle kansalle kuuluttanut, että mitä me aiotaan ens vuonna saada aikaan :D

Vuosi 2012

Aloitettiin meidän virallinen kisaura (jos ei viime vuoden BH-koetta lasketa). Vihdoinkin allekirjoittanut sai oikean vaihteen silmään ja sitä uskaltautui lähtemään kokeisiin mukaan. Siitä suuret kiitokset kanssakisaajille ja hengessä mukana olleille Eilalle, Sarille ja Mantulle, ei sitä yksinään olisi tullut lähdettyä mihinkään :)

Kesäkuussa oli mejä-koe, josta jäi mukava kuva, vaikkakin 2 pitkää iltaa siellä metsässä rämmittiin ensin jälkiä tehden ja sitten niitä ajaen. Ensi kesänä jatkoa, kunhan vain mahduttaisiin mukaan kokeisiin :)

Syyskuussa sitten ensimmäinen tokokoe, jonka jälkeen pistettiinkin hommaan vauhtia ja 1,5 kk:ssa saatiin TK1-tunnus, 4:llä kokeella :) Näin jälkikäteen ajateltuna tuo koemäärä tuohon aikaan on aika joutuisaa menoa, vaan toisaalta se oli hyvä hankkia sitä kisakokemusta heti yhteen pötköön enemmän, niin ei jäänyt asia venymään ja vanumaan. Liian pitkillä tauoilla olis voinut meikäläisen kohdalla käydä niin, että homma olisi hiipunut ja jäänyt koko koeura siihen.

Hakumetsään otettiin uusi vire. Päätin, että me ihan aikuisten oikeasti yritetään siihen hakukokeeseen vielä joskus, joten vähän sinnepäin"chillailu"-treenit vaihtui pilkunviilaukseen ja asioiden viimeistelyyn ja hiomiseen. Suht valmis tuo on ollut jo pidemmän aikaa, mutta nyt hiotaan maalimieskäyttäytymistä ja koesääntöjen mukaista hakutyöskentelyä kuosiin.

Esineruutua myöskin alettiin työstää koekuntoon: isompi alue ja siinäkin erityistä huomiota oikeanlaiseen etenemiseen/hakemiseen alueella.

Vuosi 2013

Sitten ne tavoitteet...

Tokossa TK2. Toivotaan, että se saadaan ennen kesää plakkariin. Tuo onkin oikeastaan meidän virallinen tavoite tokoon. Luultavasti tämä suurpiirteinen treenaaja ei jaksa viedä koiraa pidemmälle, kun se alkaa mennä niin pilkunviilaamiseksi se arvostelu. Jos huvittaa, niin sitten mennään voittajaan asti, mutta tuo pk-haku kiinnostaa enemmän... :)

Talven aikana siis pitäisi myös tahkota pk-tottis kuntoon, jotta kesällä päästäisiin kokeisiin. Tehtävä mahdoton? Ehkäpä. Varsinkin ilman kouluttajaa! Arg.

Se toko-/pk-tottis-koulutuskin otti ja peruuntui, kouluttajalle tuli muita kiireitä :( Tällä hetkellä siis treenaillaan oman onnemme nojassa, toivottavasti tilanteeseen tulee muutos talven aikana... 

Siksikin toivon, että saisi tuon avoimen luokan läpi talven aikana, niin sen jälkeen saisi keskittyä pelkästään pk-liikkeisiin niin ei tarvitse sekoittaa koiraa ja treenata kaikkia päällekäin. Koira varmaan selviäisi kyllä, mutta selvempää minulle. Ei tarvitse miettiä, miten treenaan, että saan erotettua eri liikkeet tarpeeksi selkeästi koiralle.

Luonnetesti & MH-kuvaus. Ihan mielenkiinnosta haluan Moonan näissä käyttää. Leikattu narttu kun on, niin ei ole mitään jalostuksellisia tähtäimiä tai muuta, kunhan käydää katsomassa mitä hunssesta sanotaan :)

                                                                       ***

Mulle tärkein asia näistä on ehdottomasti tuo hakukokeeseen pääsy! Saattaahan se olla, että en saa koiraa vietyä niin pitkälle tai lopulta sitten uskalla lähteä sinne mukaan, mutta pitäkää peukkuja! Toisaalta mulla on kova näytöntahto, että kultaisella näyttölinjaisella nartullakin voi ja pääsee pk-puolelle. Kaikenmaailman koulutuksissa ollaan kierretty ja aina on pientä roturasismia ollut havaittavissa.

"Aa, sulla on kultainennoutaja." (keskustelu päättyy siihen)


"Nuo kultaisethan on niiiiin helppoja koiria" (koska noutajaanhan on asennettu työmotivaatio, vire ja kaikki koekaaviot jo pentulaatikossa, ne kytkeytyvät automaattisesti pennun tultua taloosi.)

"Sillähän oli sittenkin ihan hyvää seuraamista ja tottista!" 

"Mistä sää tuollaisen helmen olet löytänyt, onko se joku käyttölinjainen, kun se on tuollainen?" (hakuleirillä meidän treenin jälkeen. Osallistujina spk, riiseni, bokseri(?) ja useita rotikoita + tietty me pahnanpohjimmaiset.


Ja monia muita, mutta summa summarun on, että kun olet kouluttanut noutajan ja onnistunut pääsemäänkin sen kanssa johonkin asti, niin se on silti sama, kuin et tietäisi koirista mitään. Harmittava tosiasia... Itse arvostan pk-puolta ja siellä kilpailevia koirakoita, siksi toivon, että mekin päästäis joskus liittymään samaan kastiin :)