Pakkashakuilut

Aamusella urhoollisesti hakuilemaan, vaikka mittari näytti -15, kun kerta oli sovittu niin sillonhan mennään! Suht hyvin pysyttiin lämpimänä ja koirille lyhkäiset tehokkaat treenit niin ei pakkanen ehtinyt vaivaamaan niitäkään. Taitaa olla talvitauko edessä pikkuhiljaa, jos nämä kelit jatkuvat, eipä sitä noilla lukemilla ole järkeä jatkuvalla syötöllä metsässä rämpiä...

Moonalle 3 pistoa, valmiit maalit, vaihteluna ja vietinnostona otettiin haamut jokaiselle. 

Ensimmäinen lähetys meni persiilleen, tajusin itsekin virheen jo ennen lähetystä, mutta ajattelin sitten kuitenkin, että noh kokeillaan ja metsäänhän se meni -ihan mihin sattuun metsään siis. Ensimmäinen ja viimeinen maalimies samalla puolella ja liian lähellä toisiaan ja kun viimeksi oltiin katsottu 3. haamu ja siitä palattiin 1. lähetykseen, niin arvashan sen, että juoksi hetken suoraan oikeaa maalia kohti, jonka jälkeen komea jyrkkä kaarros ja lähti ampumaan viimeiselle väärälle maalille, kun siitä oli viimeisin muistikuva.

Minä huusin, kiljuin ja elämöin ja vaikka koira välillä lähti tulemaan luokse, niin taas se nappas jostakin hajun ja paineli sitten kuitenkin 3. maalille. En tiedä mikä on kokeneempien mielipide asiaan, että miten tässä tulis toimia (?), mutta Virpi teki mun mielestä fiksusti ja nousi piilosta ja käveli passiivisena pois metsästä ja minä jatkoin koiran luoksekutsumista. Hallintaongelmaa meillä on ollu nuorempana enemmän ja nyt haluttiin pelata varman päälle, että eipähän ainakaan saa palkkaa siitä, että vastoin minun käskyjä etsii (väärän) maalin. Kokeessahan siitä on hyötyä, että koira ei luovuta jos tietää olevansa hajulla, mutta näin treeniä ajatellen haluan, että saan sen metsästä pois jos siltä tuntuu...

Typerästihän se itse tuli suunniteltua se homma, mutta toisaalta tuli ihan hyvä hallintaharjoitus, josko ne korvatkin olis käytössä ens kerralla, eikä pelkästään nenä :) Joskus sille on tyhjiä otettu hallintatreeni mielessä, pitäisi varmaan välillä muistella niitä uudestaankin...

Uusi lähetys ensimmäiselle reilusti metsän puolelta ja toimi hyvin, kunhan muisti alkaa haukkua pienen maanhaistelun jälkeen. Siitä suoraan ylilähetys toiselle, tässä ei ongelmia, sai koirakin työvireen päälle alun sählinkien jälkeen.

Kolmannelle jälleen hyvin ja vauhdilla, siellä odottikin  pitkästä aikaa lelupalkka ja näytti kelpaavan :) Janalla vielä reuhasi Outin kanssa ja pilkkoivat meidän patukankin kahteen osaan :D Olihan tuo jo yli 2 vuotta kestänytkin, joten eiköhän sen aika ollutkin jo poistua keskuudestamme...

Herttainen puoli Ronista :)

 Rönsti lähti kotiin hetki sitten, hyvin sujui kyläilyt :) Ainahan niitä jotakin mutinoita murinoita tulee, mutta niistäkin nykyään jo selvitään ilman sen suurempaa numeroa. Moona se täällä ongelmia aiheutti jos joku, hivenen hemmoteltuna ainoana lapsena näytteli hampaita ja rähähteli pienimmästäkin Roni-paralle. Mustasukkainen & omistuhaluinen BIAAAATCH, ihanata...

Ja tätä mieltä oli Moona kaverin kyläilystä... :D