Viime sunnuntaina oltiin hakukoulutuksessa Nivalassa. Riitan tunsin jo entuudestaankin ja olin muutamissa treeneissä Moonan kanssa käynyt -lähinnä tottista tosin. Ja juurikin Riitta on mulle aikoinaan pitänyt palopuheen, jotta älä ikinä ota beauceronia ;) Siellä sitä kuitenkin Jutin kanssa oltiin.
Ihan alussa otettiin kaikki koirat autosta ja kunhan kontaktissa seistä napotettiin ja vähän seurauteltiin. Jonkinmoisen yleisilmeen taisi kouluttaja haluta koirakoista. Me skipattiin se kimppaseuruuttaminen kokonaan ja keskityttiin sivummalla pelkkään kontaktiin. Vieraassa ympäristössä, vieraiden koirien ympärillä, hyvin nukutun yön ja automatkan jälkeen Jutin keskittymiskyky on -100, huoh. Härskisti koittaa vain kuikuilla jalkojen välistä ja ympäriltä jos koitan seistä edessä, että sai muutamiakin vippaskonsteja käyttää, jotta sain nuorikon kuulolle. Sivulla ollessa saatiin muutama kohtuu hyvä kontakti loppuun. Tahtoo vaan olla, että heti palkan jälkeen kontakti tipahtaa ja voi sitä ärsytyksen määrää itsellä! Pienillä ääniavulla ja houkuttelulla sain kuitenkin lopussa jo kontaktia pysymään yhtäjaksoisesti palkkaustenkin välissä. Mutta vaatii työtä kyllä, ehdottomasti.
Sitten itse hakuiluun. Maalimiehistä useampi oli täysin aloittelijoita ja pari-kolme PEKO-taustalla olevaa. Riitta itse siis on vahvasti PEKO-puolen ihmisiä, toki hällä koirat on haussakin kisanneet valioksi asti. Siksi varmaan mukaan oli uskaltautunut useampi täysin lajista tietämätön eikä juurikaan varsinaisia PK-haun harrastajia. Liekkö PK-hakukoulutukset markkinoidaan eri tavalla, kun siellä usein on kokeneempia koirakoita eikä juurikaan näy lajiin vasta tutustuvia...
Alkuun haukutusta keskilinjan lähistöllä. Ensimmäinen haukuttaja oli näitä ensikertalaisia maalimiehiä ja haukku oli aavistuksen takkuavaa. Toisena oli kouluttaja Riitta, joka sopivalla tavalla osasi "haastaa" tuota haukkumaan, kuitenkaan antamatta mitään ääniapuja. Sieltä irtosi hyvää haukkua ja kehuja tulikin, että ei ole yhtään röyhkeä ja muutenkin vallan siistikäytöksinen maalimiehellä.
Jutille otettiin kuusi pistoa, ensimmäisellä maalit viuhkana metsään ja käytin Jutin välissä muualla. Vieras paikka taisi vaikuttaa sen verran, että ensimmäisellä ei uponnut kuin 30 metriä ja kääntyi takaisinpäin, lähti janalla seisovia ihmisiä kohti (meillä treeneissä yleensä on niin vähän väkeä, että ylimääräisiä ei janalla seisoskele). Uusi lähetys ja tällä kertaa upposi ja löysi maalinkin. Toisen puolen lähetyksessä ei muistaakseni ongelmaa... Alkujutteluissa toin Riitalle ilmi, että kotitreeneissä uppoaa syvälle kuin höyryveturi ja, että ei olla tälle keväälle vielä kokeiltu lähellä olevaa maalimiestä. Että juokseeko se siis syvälle ja alkaa sitten vasta käyttää nenäänsä jolloin lähellä olevat maalit jää metsään.
Sillä välin, kun Juti haki numero 3:sta, meni toiselle puolelle keskilinjaa ylimääräinen maali. Eli neljännellä lähetettäessä syvemmällä oli yksi ukko ja samassa linjassa ihan siinä lähellä toinen. Hienosti nappasi hajun lähemmästäkin, ei siis vain ryykäile nenättömästi sitä alkumatkaa :) Riitta ehdotti, että mene ottamaan seuraava lähetys sieltä äskeisen ukon löytöpaikalta. Halusin kuitenkin kokeilla lähettää keskilinjalta, mutta niinhän se oli, että ei nuorella riittänyt usko enää upota metsään, vaan palasi ekan ukon löytymispaikalta takaisin, että "täällähän kävin jo". Siirryin siihen löytypaikalle ja siitä uusi lähetys niin sillä upposi taas sille perille asti ja löysi toisenkin ukon. Viimeiselle kyselin, että miltä Riitasta näyttää, tarviiko ottaa jotain motivoivaa tms. mutta hänen mielestään muutako lähettää koira metsään vain. Tämä maali oli siis mennyt valmiiksi piiloon. Sieltähän se löytyi ilman ongelmia :) Jutille ei ikinä ole otettu ääniapuja tms. -enemminkin olen niitä vältellyt viimeiseen asti. Tähän loppuun kuitenkin otettiin yksi nostatus, eli se kuuli maalimiehen äänen metsästä, mutta sitä ei enää päästetty sinne.
Kaikin puolin hyvä treeni. Erityisesti vieraat maalimiehet oli hyvä kokeilla. Sen verran treeni nyt muuttuu, että viuhkoja ei enää oteta. Lähtee herkästi tekemään näkömuistikuvan perusteella pienen lenkin taaksepäin, vaikka kylläkin palaa sitten hyvään laatikkomallin työskentelyyn, Mutta nyt keskitytään suoraan linjaan, jotta ei mene pistot sellaisiksi pyöristetyiksi.
Luulin jo, jotta Jutin treeni oli siinä, mutta loppupäivästä sainkin tilaisuuden vielä ottaa esineruutua. Tarkoituksella otettiin narttulabis ruutuun ennen Jutia, jotta katsottiin häiritseekö nartun hajut. Pöhpah, tuolla moottorilla varustettuna ei ylimääräiset hajut kiinnosta :) Minähän en ole ottanut kuin yhden ainoa esineruutukaistaleen Jutin elämässä, sen huippusuorituksen mistä kerroin täälläkin. Nyt olikin kolme esinettä kisakokoisella alueella valmiina. Toki päädytiin siihen, että Riitta käy näyttämässä yhden esineen, koska muuten tuo todennäköisesti olisi etsinyt ukkoja. Enkä tämänkään jälkeen osannut vielä olla varma nostaisiko se niitä esineitä sieltä... Viimeksi vein metsään kuitenkin omia leluja, nyt siellä oli vieraanhajuiset mitkälie esineet.
Lähti hyvin näytettyä esinettä kohti, mutta matka tyssäsi tiehen (ruutu oli tarkoituksella tehty semmoiselle paikalle, jotta koirille oli pientä källiä). Jutikin siis lähti kulkemaan tietä jälkiä pitkin. Mutta kulkipa kuitenkin seuraavalle esineelle, jonka kaiveli oksiston alta itselleen. Minä kämmäsin seuraavaksi. Innostuksissani hihkaisin isosti että HYVÄ, jolloin esine putosi ja koira oli tulossa palkkaa hakemaan. Niinpä niin, se tuontisanahan on "Täällä", jolloin esine kulkeutuu minulle asti. Lähdettiin yhdessä takaisin esinettä kohti ja Juti irtosikin hyvissä ajoin ja tällä kertaa osasin sanoa oikean sanan ja saatiin pahvimuki minulle asti. Tästä saa olla ylpeä, nimittäin vain kaksi koiraa vaivautui kaivamaan rutatun pahvimukin oksien alta esiin ja Juti oli toinen näistä. Ja muiden koirien joukossa kuitenkin oli PEKO-koiriakin ja nekin jätti mukin huomioimatta. Super-Jutilainen :) Mukin jälkeen haki vielä hanskan (tämäkin tosin käytiin näyttämässä), joka sekin löytyi ruutuealueen läpikulkevan tien takaa. Joten vauhtiin päästyään ei enää se tiekään enää hidastanut tahtia. Kaikin puolin siis hyvä koulutuspäivä oli. Nyt vain lisää treeniä ja katsotaan mihin se johtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti