Uusi vuosi ja sama meno jatkuu

Ei mitään ihmeitä auringon alla. Vähäsen treenailua, lähinnä kotiarkea ja lenkkeilyä täällä meillä. Potkukelkka-kausi on avattu, jeje! Jutikin toimii hyvin, enimmäkseen menee irti, mutta joitakin tienylityksiä tai ohituksia menee remmissä sievästi vierellä. Välillä joutuu paikkaa muistuttelemaan, kun siellä etulinjassa olis niin paljon kivempaa hölkätä - ja samalla vaarantaa etujalat, jotka napsuu ensimmäisenä äkkiliikkeitä potkurin sekaan tehdessä...

 Eilen käytiin kylilläkin. Kunhan lähdin iltalenkille ja ajauduin sitten keskustaan asti. Käytiin Halpahallin pihalla harjottelemassa kaupan pihalla odottelua (BH-koe mielessä siintäen). Moonalle mulla ei ollut edes remmiä mukana ja Jutillakin oli noutajatalutin, joten en viitsinyt, kuin ihan pientä välimatkaa ja piilossaoloa ottaa, ettei nuorikko kurista itseään siihen kaupan seinään. Moonahan nyt tottuneesti seisoskeli irrallaan, kaupassa käyvät ihmiset sen sijaan katseli pitkään :) Jutilainen meinasi alkaa liikehtiä ja pari pientä vonkumistakin sieltä kuului niin pelasin varman päälle ja palasin aina suht nopeasti takaisin, ettei ehdi aloittaa ja oppia mitään huutotaktiikkaa noihin odotuksiin. Pitää käydä joku päivä uudestaan...

Muutama päivä sitten käytiin tuossa lähipelloilla kahlaamassa yhtä hyvää lenkkireittiä auki. Kätevästi pääsee tästä kotipihalta niin, ettei tarvitse koiria pitää kiinni ja matkaa tulee 2,5km, sopivan lyhkänen pikalenkille. Moonalla hirtti kaasu kiinni lumipallojen kanssa ja Jutillakin meinasi olla vaikeuksia pysyä vauhdissa mukana.

Kennelyskän takia (muistinko täällä edes mainita, että se tuli sittenkin meille?) ei olla maneesilla käyty treenaamassa pariin viikkoon, mutta torstaina käytiin Mantun kanssa paloaseman pihalla niin, että otettiin koiria eri aikaan kentälle. Jutille usean viikon tauon jälkeen noutokapulaa, toimii ja pelittää edelleen :) Tähän asti ollaan vaan hetsattu ,viskelty ja vauhdilla perään, nyt otettiin vähän pientä hallintaakin mukaan. Juti imutuksessa sivulla ja heittelin kapulaa, jonka Manttu toi aina takaisin, että me saatiin vaan keskittyä heittelyyn ja paikallaan pysymiseen.

Seuraamista. Mulla itsellä on ollut siitä vähän turhautuminen, tuntuu, ettei osaa edetä, vaikka periaatteessa avaimet tekemiseen on kyllä tiedossa. Nyt valvoan silmän alla saatiin pisintä seuraamispätkää ikinä tehtyä ja videollakin näytti hyvältä! Ja parhaat palat jäi vielä kuvaamattakin. Siitä se ehkä johtuu, että se on niin ikuisuusliike, että mulla on olo, ettei edetä siinä ikinä, kun en harjoittele tarpeeksi. Mutta videosta taas näkee, että Jutilla kiva kontakti ja hyvällä mielellä & maltilla hunsse tekee hommia. Vaikka mahtuuhan mukaan muutamaa ylimääräistä sähläämistäkin, joista tosin 80% menivät ohjaajan piikkiin... 

Liikkeestä maahan. Hieno Jutilainen :) Menee heti käskyn kuultuaan, suoraan ja kuulemma oikealla tekniikallakin. Pysyy maassa pienen etenemisen verran ja malttaa odottaa, että astun sivulle. Ei vielä täysin kokeenomaisesti valmis liike, mutta kaikki palikat kasassa.

Talvisia lenkkimaisemia kotinurkilla

Keskiviikkona käytiin Akin sukulaisilla Oulussa. Jutilainen oli mukana näytillä, koiraihmisiä kun olivat. Ventovieraat sai kopeloida, käpälöidä, katsoa hampaat ja nostaa syliin. Tosin sanoi se Jutilainen välillä isoakin sanaa, kun vieras alkaa liian haastavasti komentamaan. Talon emäntä tiukkaan sävyyn käskytti pois pöydän vierestä, niin johan alkoi haastamaan ja haukkua paukutti takaisin, että mikäs akka luulet olevas. Jotta oli kuinka sosiaalinen hyvänsä niin ihan kaikkia ei Jutilaisen mielestä tartte totella ja mielistellä... :)

                 

                           

"Niin kerta!"