Parit "paljasjalkaiset" tunnaritreenit takana, täysin alasti -siis ilman sitä lakanaa, kaikki kapulat näkösällä ja toimii edelleen, hihoh! :)
Samalla kaavalla ollaan menty, kapulat läjään ja muutaman kymmenen sentin päähän ennen niitä se oma, jonka lähistölle pari namia. Toistoja vain 3 onnistunutta putkeen, ettei kierrosmittari nouse. Saattaa käydä haistelemassa muitakin kapuloita, mutta palaa aina omalleen.
Herkemmin sählää, jos on samassa tilassa, kun asettelen kapulat ja namit - jos siis näkee tilanteen, vaikkakin vaan mun selää takaa kurkkimalla. Siispä Ippe (siis Moona) istuu nurkan takana odottamassa.
Jotta ei pelkkää onnistumista olisi, niin yhden kerran poimi väärän kapulan, kun ahneuksissani kokeilin pistää oman suoraan muiden keskelle. Pyöri muutaman kierroksen ja sitten lakkasi taas haistelemasta ja nosti summassa jonku vaan. Liikaa liian pian siis, hivutellaan pikkuhiljaa sitä omaa sinne muiden keskelle... Ja aloitellaan kahdella tai kolmella palikalla, ettei ainakaan se valinnanvara ja haistelumäärä käy liian hiostavaksi.
Sunnuntaina alkoi taas uusi arkitokokurssikin, kivanoloista osallistujaporukkaa. Taitavat olla kaikki jo ennestään edes jotakin osaavia koiria ja omistajia, niin mukava vetää, kun puhutaan osittain samaa "kieltä" jo valmiiksi :) Sopivasti paleltuneena selostin suu vaahdossa puolitoista tuntia ja Ippekin (Moona edelleen) kävi muutaman kerran häiriköinti- ja esimerkkikoirana. Lähinnä häiriköintipuolta se ainakin hoiti - sen mielestä oltiin tultu treenaamaan, että nyt on juuri se hetki, kun hetsataan itse itseään remmiä repimällä ja täyttä showta pyörittämällä. Varsin edustavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti