Hallitreenaus...

Täällä perähikiällä (niinkuin melkein yhdestä suusta Mantun kans lauantaina todettiin) treenatessa lämpimät sisätilat ja kaikenmoiset koirahallit on niin totaalista luksusta, että hyvä jos koskaan ollaan nähty moisia -saatika kuviteltu treenaavamme sukkasillaan muualla kuin kotona olohuoneessa! 3,5 vuotta Moonaakin treenasin ulkona; nurmella, asfaltilla, lumella, jäällä tai sitten kylmässä maneesissa turpeen, hiekan ja hevosenpaskan seassa. No okei, pentuna ihan ensimmäisiä treenejä saatiin olla sisätilassa, jota vois ennemminkin kutsua huoneeksi kuin halliksi, mutta jos nyt ei lasketa sitä tähän...

Ja NYT, kun sain tilaisuuden treenata viikoittain Kannuksen lämpimässä Dogness-hallissa, niin ne nepä treenit ei oikein meinaa maistua! Tai noita kokeita ajatellen on toki hyvä käydä siellä. Tottuu koira työskentelemään sisähallissa ja sehän mulla siinä sotasuunnitelmana olikin, kun liityin toiseenkin seuraan ja maksoin hallimaksun.

MUTTA, kun ei tuota koiraa pysty treenaamaan siellä sen normaalilla tasolla! En tiedä onko se minussa, vai siinä, että se halli on suht uus juttu Moonalle (meille) niin treenien pituudet pitää olla murto-osa siitä mitä normaalisti. Ulkona tuolla on hyvä "turnaus"kestävyys ja intoa riittää. Hallissa: yksi-kaksi liikettä, niin koira läähättää, eikä selvästikään jaksa enää keskittyä niin tarmolla tehtäviin, kun olo on tukala. Tämähän menee sekä lämmön, että pienimuotoisen hermostumisen/paineistumisen piikkiin, mutta epäilen enemmän ensimmäistä...

Leikkiminenkään ei edellämainituista syistä suju niinkuin ulkona. Ei pysty käyttämään samalla tavalla palkkana kuin yleensä. Ei voi olla varma, että jaksaako se innostaa koiraa tarpeeksi, vai meneekö enemmän "pakkoleikittämisen" puolelle. Patukkaa kyllä repii, mutta ei niin tarmolla kuin yleensä ja jos sen heittää, niin juoksee laiskasti perään ja kuollut patukka lattialla ohitetaan tylsistyneenä.

Palloa en ole viitsinyt kokeilla. Hallissa on joskus paljon muitakin treenaajia, niin siitä ei ikinä tiedä mihin suuntaan the ball kimpoaa ja koira perässä. Ja osittain siksi, että mullahan pitää olla silmät selässäkin tuon eläimen kanssa -etenkin ja erityisesti silloin, kun toiset heittää noutokapulaa. Kun se kuulee kapulan kolahduksen tai edes sivusilmällä näkee sen lentävän niin on jo lähdössä täyttä sataa sitä noutamaan, jos en ole ehtinyt ottamaan sitä hollille/kontaktiin. Sama homma muiden koirien pallojen kanssa (ei kuitenkaan niin pahana mitä kapuloiden suhteen), joten silläkään en ole halunnut vahvistaa tuota pallosaalisviettiä ahtaassa hallissa. Jos jotakin, niin narupalloa vois kokeilla, täytynee vaan ostaa uus sellainen...

Mulle on siis iskenyt mieli, että en uskalla treenata tiettyjä liikkeitä hallissa. Varsinkaan uusia. Siksi, että pilaan ne, kun pihalla ne tehtäisiin paremmassa vietissä ja mielentilassa.

Tänään oli siis tarkoitus mennä launtaisen kokeen jälkeen rällättelemään halliin ja tekemään mukavia juttuja (ei siis mitään avon liikkeitä, mitä ollaan muutama viime viikko jahkattu enemmän ja vähemmän hikikarpalot otsalla), mutta kun se mukava leikkitreeni ei tahdo onnistua tuolla!

Alkuun ohjatun noudon alkeita namikupeilla -> meni hyvin, mutta vauhti puuttui, lönkötteli ravia kupeille. Ulkona vauhdikas lähtö ja laukalla kupin kimppuun.

Sitten vaan leikittiin remmin kanssa ja siinä intoutui repimään ja murisemaan, kävi pari kunniakierrosta ja tuli tarjoamaan lelua uutta taistelua varten. Periaatteessa siis hyvä, mutta ei mitään verratuna siihen, mitä se pihalla olis ollu.

Sitten hallin laidalle, agiesteiden ja muun roinan sekaan. Mukana oluttölkki ja lompakko. Tarkoituksena ottaa eräänlaista "esineruutua", eli tavarat piiloon esteiden ym. sekaan. Nämäkin meni hyvin, mutta se vire, vauhti ja into mikä metsässä on niin puuttuu. Jotenka ihan turhaa kai mää tätäkään pilaan tuolla hallissa, ettei opi väärää mielentilaa liikkeeseen!?

Sitten merkille lähetystä. Toissa talvena opetin tämän ja osasi ja teki suht hyvin -tosin on piiiiiitkä tauko, kun viimeksi näitä ollaan tehty. Tämäniltainen lopputulos: puolilaukkaa/-ravia merkille, söi laiskasti makupalan ilman, että edes kääntyi minuun päin ja sitten hölmönä lähti satunnaiseen ilmansuuntaan merkiltä...
Ulkona: laukalla merkille, vauhdikas pyörähdys, nami naamariin ja nokka äkkiä ylös ja kontakti: "Tuleeko vielä lisäkäskyjä?". Viime kerralla osasi joko jäädä seisomaan, istua, mennä maahan tai jatkaa matkaa seuraavalla merkille (tämä tälläistä pientä ekstraa mitä ollaan huviksi harjoiteltu), mutta nyt oli vähän paha mennä lisäkäskyjä antamaan sille koiran häntäpäälle, joka mua kohti osoitti... Uaaakkhhh! Uusintayritys pihalla joku päivä, jotta saadaan entinen taso palauteltua...

Tässä vaiheessa älysin, että meidän kivat jeejee leikkitreenit olivat saaneet ahdistavan tunnelman: hampaiden välistä jäykällä olemuksella pihinää "MEILLÄ ON NIIN KIVAA, JJJJJEEJJJjjEEeeee---e"... Istuin alas ja syötiin imutusmakkaraa is-maa-ylös jumppaliikkeitä tehden. Sitten äkkiä treenien lopetus, pientä remmillä leikkimistä ja ulos hallista.

Että niin... Ehkä tämmöinen perähikiän kasvatti ei sitten ihan niin sovellukaan noihin hienoihin halleihin. Tai ainakin mun ajatusmaailma siellä treenaamisesta on vinksallaan ja se vaikuttaa koiraan.

Taidamme mielellämme kaikesta purnauksesta huolimatta jatkaa treenausta säässä kuin säässä, ilmojen armoilla :) Hallissa käydään sitten pitämässä tuntumaa yllä, että liikkeet toimii myös sielläkin. Onneksi kohta on kesä ja kärpäset -heihei ankea hallitreeni!