Arkea

Meikäläisten elämässä ei ole ihmeitä tapahtunut suuntaan tai toiseen...

Pientä treeniä kotosalla joka päivä (naksutinta, kaukoja, luopumista/peruutusta, hissi-maahanmenoa ym).

Toissapäivänä sentään saatiin Virpin kanssa pakattua koirat autoon ja huristeltiin Kärkkäisen taakse tokoilemaan. Ensin pieni lenkki, jossa jahkattiin remmikäytöstäkin (ai miten niin villiapinat koirat, kun aina saavat juosta irti toistensa seurassa ja nyt yhtäkkiä vaadittiin korrektia piuhan nokassa käyttäytymistä...)

Edistystä on ainakin tapahtunu kapulan palautuksessa ja luoksetulon tiiviydessä :) Palkan sylkeminen suusta auttoi tähän mainiosti.

Kaukoissa tarjoaa paljon väärää tekniikkaa istumaannousuun (hiissaa takapuolta eteenpäin), siksi otin tuon naksuttimen mukaan, jotta se vielä korostuu se toiminto ja palkka, että mikä on oikein. Superpalkalla (iltaruoka selän takana) tempaisee itsensä ylös vauhdilla ja oikein, mutta jos niitä pienemmällä palkalla ja enemmmälti harjoittelee, niin pikkuhiljaa alkaa lipsua toistojen jälkeen kierrosten laskiessa. Siksi ollaan tehty minimini-sarjoja useasti päivässä.

Maanantaina iski laiskuus, eikä lähdetty edes Kannuksen halliin treenaamaan. Ja tänään näyttää olevan pakkasta sen verran paljon, että jääpi maneesitreenitkin väliin. Oli tarkoitus avata hiihtokausikin tänään, vaan mihinpä tällä kelillä viitsit lähteä...

Koiralla on virtaa kinttaassa vaikka muille jakaa, alkaakohan sillä näkyä/tuntua tuo ruuan määrä pikkuhiljaa, energiaa jää höyryttäväksi asti enemmän. Tai sitten se on joku ennenaikainen kevätrieha sillä :) Eilen saikin pari tuntia reuhata pihalla Pauliinan kolmen muun kultaisen kanssa, vaan pikku-unien jälkeen oltiin taas niinku mitään ei olis koooooko päivänä tapahtunut...