Pennelin löytämisen vaikeus.
Mitä enemmän soittelee ja tutkii, sitä enemmän tieto lisää tuskaa. Tiedät, kuulet ja luet (tai ehkä kuvittelet) rivien välistä enemmän ja vähemmän huonoa, mutta toki myös paljon hyvää! Löytyy samankaltaista ajatusta kasvattajien kanssa, juttu luistaa ja kaikinpuolin vaikuttaa hyvältä yhdistelmältä.
Kunnes taas, jostain joku takapakki; entä jos ei sittenkään, jos sittenkin tuolta. Kun sekin sanoi näin ja jalostustietokanta näytti sitä ja tätä.
Nyt kuitenkin olen 80% varma, että mulle tulee pentu tälle kesälle, sais vaan tämän kasvattajan valintarumban ohi. Yks on tällä hetkellä ylitse muiden, mutta sielläkin haluan käydä ennen päätöstä. Sitten punnitaan tilanne (taas) uudestaan. Oi voi...
Heh, tiedän tunteen. Minä menin tuota vuoristorataa melkein koko viime vuoden. Joulukuussa kun lopulta tein valinnan, niin helpotti hetkeksi. Mutta vain hetkeksi... sitten kuulee taas jostain uudesta suunnitellusta yhdistelmästä ja siinä ne hermot sitten taas meni! "Pitäiskö sittenkin vielä vaihtaa..?" Pakko se vain on jossain vaiheessa puhaltaa peli poikki. Tällä hetkellä en edes suostu kuuntelemaan mistään uusista vaihtoehdoista. Tein joulukuussa hyvän päätöksen ja siinä pysyn.
VastaaPoistaHuomaatko muuten että meillä on aika monessa asiassa sama tahti... treenauksessa ja pennun hankkimisessa :D
Joo samoilla suunnitelmilla mennään hyvin pitkälle!
VastaaPoistaSitten se mahtava onkin blogia päivittää ja lukea, kun molemmilla pennut kasvamassa harrastuskoiran uraa varten, vertaistuki ry. kokoontuu ja tulee varmasti tarpeeseen... :D