Porukkatreenit -vihdoin ja viimein

Siitä on kauan, kun on oikein erikseen pakattu autoon treenikamppeet ja vielä molemmat koiratkin. Hurautettu aivan kylälle saakka paloaseman pihalle ja tiedossa on vielä ollut, että peräti 4 koiraa on näissä kokoontumisajoissa paikalla. Olihan se mukavaa pitkästä aikaa :)

Alkuun Jutin kanssa peruskontaktihömppää ja leikkiä, koko ajan hivuttautuen Outia ja junnu-briardi Jäynää kohti. Hyvin pyyhki, kertaakaan ei pöllöillyt sinne suuntaan, vaan oli hyvin kuulolla ja käskytettävissä. Hihnassa tosin, sehän se ratkaisee kaiken...

Juti välissä autoon ja Moona kehiin. Pienellä jännityksellä odotin, että miten poseroonilla keittää yli jäädä pitkän tauon jälkeen autoon seuraamaan, kun kaveri lähtee hommiin. Huusihan se siellä ja taisi petiä vähän retuuttaa, mutta mitään ei ollut hajoitettu, iso peukalo sille! Itsehillintä alkaa löytää paikkansa korvien välissä, pikkuhiljaa...

Seuraavalla kierroksella kosketusalustaa ja sillä maahanmenoa. Tätä tapaa käytän tähän alkuun, että saan eteenmenon tuntuisen liikkeen: koira juoksee poispäin minusta ja siellä kauempana tulee sitten maahan-käsky. Nopeita hyviä maahanmenoja, toimii! Matkaa nyt vain pidemmäksi ja pidemmäksi.

Ennen tätä toista kierrosta kentällä oli juoksuinen Kiti-beussi, jonka hajuihin meinasi nuori uroo hairahtaa heti alkuun. Sain sen kuitenkin nopsasti sielä pois ja parin kiellon jälkeen jätti hajut sikseen ja malttoi kummasti keskittyä tekemiseen, vaikka tahallaan pyörittiin juuri niiden hajujen yllä. Toivotaan, että se pysyy tuollaisena, eikä muutu miksikään hulluksi hormoonihirviöksi. Henkilöryhmää, jossa tuo oli erinomainen, pientä seuruuta ja vähän jääviä. Peruskauraa siis. Pieni paikkamakuutreenikin saatiin, kun Outi otti koiria autosta ja satuttiin siinä kohtuu lähellä olemaan. Kerran nousi, mutta laskeutui heti takaisin, kun pääsin puuttumaan samantien, kun siinä 2m remmin päässä seisoin. Sen jälkeen pysyi kyllä, mutta venyihän se kaula varmaan puoli metriä, kun olisi tehnyt mieli ottaa hatkat kiinnostavimpiin ympyröihin... Meillä oli muutama viikko sitten kotona pieni episodi tämän paikkamakuun kanssa. Härskisti nousi vaan ja lähti tulemaan vastaan ja vielä uhmakkaasti hyppäsi vasten, kun menin sitä palauttelemaan asemiinsa. Muutamakin neuvottelu piti pitää ja sitten alkoi sujua. Nyt pitää olla tarkkana tuon kanssa ja testailla sitä paikallaoloa.

Loppuun vielä yksi eteenmeno. Koira paikkamakuuseen, vein lelun ja siitä seuruuttamaan. Ensimmäistä kertaa ikinä yritti karata ennen aikojaan, mutta malttoi älähdyksestä palata takaisin ja jatkaa vielä seuruuta. Minusta pelkästään huippu juttu tuo karkaaminen! Siksi, että se totteli ja palasi takaisin, mutta ennenkaikkea siitä syystä, että se alkaa näköjään jo oppia tuon liikkeen kaavan, vaikka oltiin oudossa paikassakin.

Alla vanhoja leirikuvia, joita on voinut täällä näkyäkin, en muista enää... Satunnaisia pilkottuja tilannekuvia, joita on mukava katsella ja miettiä, että eiköhän me nää vielä joskus opita :)

"Eteen"

Ja Jutihan menee...

"Sieltä löytyy taaaaas pallo, ihan niinku aina ennenki!"