tiistai 13. lokakuuta 2015

Koiraplus Kokkola

Tänään oli vihdoin se päivä, kun Moonan takapään jumeille ja liikkeille tehtiin jotain. Sehän on jo vuosia ollut enemmän tai vähemmän kankea takapäästään, mutta nyt Jutin tultua tilanne on vielä korostunut entisestään. Osittain siksi, että lenkit ovat olleet pidempiä ja vauhdikkaampia, osittain taas johtuu ihan Jutin rajuudesta, kun se villissään törmäilee Moonaan ja sitä kautta tulee taas takapään hetkelliset kipuoireet näkyviin. Vingahtaa, vetää selän kyyryyn ja arkoo hännänseutua ja lantiota. Muutamassa sekunnissa on kuitenkin taas normaali ja matka jatkuu, mutta eihän se jäykkyys sieltä mihinkään häviä.

Tomeran leirillä kesällä tapasin Virkkalan Anun, joka Kokkolassa hieroo tai pikemminkin "jäsenkorjaa" koiria. Hän osasi heti oireiden perusteella sanoa, mikä Moonaa todennäköisesti vaivaa ja oikeaanhan hän osui -onneksi tuli lähdettyä käymään. Voitanee sanoa, että Moonan takapäästä ei ilmeisesti juurikaan löytynyt kohtaa, jossa joku ei olisi ollut vinksallaan. Useita nikamia vinossa, selässä, hännässä, lantionseudulla jumeja ja lihaksisto miten sattuun. Ilmankos tuo aina on ollutkin vähän tuommoinen kanankoipi, ei ole lihaksia kasvatannut vaikka mitä olisin tehnyt. Se on kertakaikkiaan liikkunut niin väärin ja huonosti jo vuosikaudet, että kuulemma oikein näki, kun lihakset palautuivat kohdilleen ja oikeille paikoille vuosien kirraamisen jälkeen. Hännästä (!) löytyi ikävimmän tuntuiset kohdat ja iskias-jännekin(vai hermo? Anteeksi jo termistö on mitä sattuun, ei muista kaikkea) oli pahasti vinossa/puristuksissa.

Näistä pahoista paikoista huolimatta Moona selvästi nautti hoidosta, eikä juurikaan ollut edes hermostunut. Alkuun sai olla seisaallaan tai istua, miten nyt halusi. Jossain vaiheessa pyydettiin maahan ja lopulta se itse tarjosikin jo toista puolta hierottavaksi, kun ensimmäinen oli käsitelty. Kuulemma "vastasi hierontaan hyvin" ja auttoi itsekin paikoja aukeamaan liikkumalla ja nojaamalla vastaan sopivissa kohdissa. Voitanee sanoa, että tämä homma oli Moonan juttu jos mikä - ja ensimmäistä kertaa tämäntyyppisessä hommassa näin itsekin selvästi, miten koira ja sen kroppa reagoivat hoidon edetessä :)

Nikamavinoudet olivat kuulemma niin pahoja ja juurtuneita, että ei pitäisi olla vaaraa, että ne tuosta noin vain nitkahtaisivat taas virheasentoon, vaan liikeratojen pitäisi nyt itsestään lähteä korjaantumaan ja vahvistamaan lihaksistoa oikealla tavalla. Toivotaan näin, aika näyttää :) Seuraava aika ei ollut ehdoton, mutta sitä suositeltiin ja ehdottomasti haluan itsekin sen vielä käyttää, jotta voidaan varmistua, että onko liikeradat oikealla mallilla. 20.11 päästään seuraavan kerran ja silloin on Jutillekin varattu aikaa, mikäli haluan senkin kropan tarkistuttaa. Beussi-ihmisenä Anu kyllä pihalla Jutia jututtikin ja pääpiirteittäin kopeloi, eikä löytänyt mitään hälyttävää, mutta samallahan sitä käyttää, ku Moonan kanssa tuonne ajaa, eikä tuo ollut kallistakaan lystiä, vaikka se siltä äkkiseltään saattaisi kuulostaakin. Hullua, että minä, pihiyden huippu sanon näin! :P

Kesämuistoilla fiilistellessä toivotaan Ippelle vauhdikasta ja notkeampaa tulevaa talvea, jotta sekin pysyisi hiihto- ja potkukelkkalenkeillä mukana! :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti